Maailman asioiden ja tapahtumien tarkastelu ilmiöistä käsin edellyttää työskentelyä yhdessä ilmiön asiantuntijoiden ja yhteistyötahojen kanssa. Mitä monipuolisemmin erilaisia toimijoita on mukana sitä useampia näkökulmia tulee tarkasteltavaksi.

Asiantuntijoiden rooli ja osallistuminen on selkeä, koska se nousee aiheeseen liittyvästä asiantuntijuudesta. Otavan Opiston lukuvuoden 2010-2011 toisen ilmiön, Nälkä ja jano, asiantuntijat voivat olla vaikkapa ravitsemusterapeutteja tai kehitysyhteistyötä tekeviä järjestöjä.

Yhdistysten, järjestöjen ja yleishyödyllisten toimijoiden kanssa yhteistyö tuntuu varsin luontevalta. Osallistumalla ilmiön järjestämiseen tai sisällön tuottamiseen, yhdistys saa samalla omaa toimintaansa esille.

Mutta miten motivoida oppilaitosrajojen ylitys? Miten hakea “yleisöä” ilmiön tutkimiseen? Miten ilmiöhin liitetään esimerkiksi esi- ja perusopetus, entä ammatillinen puoli tai korkea-aste? Mistä intresseistä käsin muille oppilaitoksille voisi markkinoida ilmiöön liittyvää kysymyksenasettelua? Miksi joku oppilaitos, opiskelijajoukko tai opintolinja lähtisi mukaan yhteisen ilmiön tarkasteluun? Miten perustella tiedottamista ja markkinointia?

Kategoria(t): oppiminen Tagged: ilmiöpohjainen oppiminen, Nälkä ja jano -ilmiö, oppilaitosrajat, Otavan Opisto, roolit