Etälukiopäivää vietettiin Opetushallituksessa vuosien tauon jälkeen. Osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että tällaiselle tilaisuudelle on selkeä tarve. Muutaman vuoden sisällä on menty hurjasti eteenpäin:  toimintatavat ovat hiotuneet, opettajien koulutuksiin on panostettu, tekniikka ja välineet ovat kehittyneet ja asenteet etäopetusta kohtaan ovat muuttuneet positiivisemmiksi.

Mikä sitten oli päivän anti? Opetusneuvos Kaisa Vähähyypän tuoreet terveiset tulivat suoraan Etelä-Koreasta. Suomi on edellä kävijä monessa asiassa ja meidän on syytä olla ylpeitä siitä, mitä teemme! ISOverstaan kuulumisia kertoivat Leena Suonio ja Mikko Vesisenaho. Leena korosti tiedon kulun merkitystä etäopetuskuvioita rakennettaessa. ISOverstaalla on meneillään Moodle-kurssien lisäksi samanaikaisopetusta, virtuaalitietoiskuja, täydennyskoulutusta, tukiopetusta, videotallenteita ja paljon muuta. Mikko avasi toimintaa tutkimuksen näkökulmasta ja opettajien kokemuksiin keskittyen. Esille nousivat toivon ja epätoivon hetket tekniikan kanssa, tilaratkaisut, tuen merkitys ja tekijänoikeudet. Mielenkiintoinen haaste on myös se, millaista moniajoa opettaja pystyy tekemään.

eLukio on aloittanut toimintansa vuonna 2000 ja on myös kehittänyt mallejaan ja laajentanut verkostoaan ISOverstaan tavoin. Toki oman näköisekseen. eLukiossa käytetään mm. Moodlea ja AC-kontaktiopetusta (etäopetuksen määritelmä hämärtyi taas kerran). Kollegiaalista tukea korostetaan ja opettajille on laadittu pedagogisia ohjeita. Haasteena koetaan etäopiskelijoiden toimiva ohjaus ja keskeyttämisen vähentäminen.

Anne Rongas veti hienosti yhteen sosiaalisen median välineitä ja käyttöä. Annen mukaan somessa rakennetaan opiskelijan henkilökohtaista oppimisympäristöä. Informaation ohjaaminen somepalveluilla johtaa selkeämpään työskentelyyn ja vähentää verkossa eksymistä. Hyvinä työkaluina tulivat esiin Googlen kalenterin käyttömahdollisuudet, syötteet, sosiaaliset kirjanmerkit sekä wikin ja blogin käyttö vertaistyöskentelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Oppimisen tulevaisuus 2030-barometrin ensituloksia esitteli Tiina Airaksinen. Tiinan esityksessä todettiin selkeästi, että lukio-opiskelu ja -pedagogiikka tarvitsevat uudistumista. Pitäisi siirtyä sisältöpainottuneisuudesta laajempiin kokonaisuuksiin ja nykyajan ongelmien pohdintaan. Mielenkiintoista ajateltavaa herätti kysymys  siitä, mitä sivistys on. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että “se on avointa suhtautumista tietämiseen ja tietoon. Se on olemassa ihmisenä olemisen tapana”.

Päivi Luoman Etäopetuksen koordinointihankkeen perusesittelyn lisäksi tutkija Minna Nummenmaa Turun yliopistosta kertoi EKOn tilaamasta tutkimuksesta. Minna on blogannut niistä täällä jo aikaisemmin ja lisätietoja on tulossa – kuten muistakin em. tutkimuksista.

Seminaaripäivän lopuksi jakauduttiin ryhmiin ja pohdittiin kaikkea mahdollista etäopetukseen liittyvää. Keskeisiksi asioiksi nousivat vuorovaikutuksen haasteet, motivointi, tekniikan toimivuus sekä yhteisöllisyyden lisääminen. Eikä sitä sitkeästi puurtavaa opettajaakaan saa unohtaa yksin.

Seuraavaa etälukiopäivää odotellessa EKO jatkaa entistä ripeämmin valtakunnallisen verkoston kokoamista. Upeaa työtä on tehty monella taholla. Nyt se tieto on saatava “koottua kansiin” ja jakoon!