Ovi-tiimillä on ollut tänä syksynä toimeliaita lauantaipäiviä Keski-Suomessa. Olemme osallistuneet 12 kunnan yhteisille perusopetuksen ja lukion opettajille suunnatuille VESO- koulutusmessuille. Lauantaina 24.8. koulutusmessut järjestettiin Laukaassa (mukana Laukaa, Konnevesi, Toivakka ja Hankasalmi) ja Äänekoskella (Äänekoski ja Uurainen), ja lauantaina 1.10. vuorossa olivat Petäjävesi (Petäjävesi, Keuruu ja Multia) ja Jämsä (Jämsä, Muurame ja Kuhmoinen). Koulutusmessujen ohjelmasta vastasivat yhdessä Keski-Suomen seudullinen Tehostetun ja erityisen tuen verkostohanke, Osaava-hanke, Oppilashuollon seudullinen hanke, Keski-Suomen lukiohanke sekä OVI-hanke. Opettajille tarjottiin hankkeiden yhteistyönä laaja koulutustarjotin, joista he saivat valita kaksi itselleen mieluisinta täydennyskoulutuspajaa. OVI-hanke esitteli toimintaansa omassa pajoissaan kaikilla neljällä paikkakunnalla. Tavoitimme koulutusmessujen aikana noin 160 opettajaa Keski-Suomen alueelta.
Kiinnostus Oppimispelit ja virtuaalimaailmojen käyttö opetuksessa -pajaamme kohtaan oli hämmästyttävän suurta. Kaikki järjestämämme 8 pajaa olivat täynnä. Otimme ryhmiin vielä viime hetkellä opettajia ylipaikoille kuulemaan uusia tuulia uusista oppimisympäristöistä. Lähtöasenteet aiheeseen oli tilaisuuden alun fiilismittarinkin perusteella positiiviset. Monia opettajia oli oppilaiden pelaaminen ja sen pääoman hyödyntäminen opetuksessa mietityttänyt. Kouluissa on kovasti kiinnostusta pelillisiin materiaaleihin ja oppimisympäristöihin.
Tunti oli lyhyt aika esitellä laajaa kokonaisuutta. Tavoitteenamme oli antaa ensikosketus virtuaalimaailman tuomiin mahdollisuuksiin opetuksessa ja uusi näkökulma pelilliseen oppimiseen. Second Life oli useimmille opettajista uusi maailma. ”Olo kuin olisi käynyt ulkoavaruudessa”, kommentoi eräs opettaja Jämsän messuilla. Oppimispelit ovat tutumpia, mutta niissäkin oli opettajille paljon uutta. OVI-hankkeen sivuille kootut oppimispelit saivat kiitosta suurelta osaa alakoulun opettajia. Yläkoulun ja lukion opettajille pelitarjonta on suppeampaa. Sitä on toistaiseksi vain muutamissa oppiaineissa. Second Life kiinnosti erityisesti lukio-opettajia oppimisympäristönä. Muutamat opettajat käyttivät jo aktiivisesti oppimispelejä omassa opetuksessaan ja heiltä saimme monta arvokasta vinkkiä hyvistä peleistä opetuskäyttöön.
Koska tiiviin pajan loppukeskustelulle jäi aikaa lyhyelti, keräsimme päätteeksi pienen epävirallisen palautteen. Pyysimme osallistujia kirjoittamaan tarralapulle vastauksen kysymykseen ”Mitä tästä..?” Avoin kysymys jätti vastaajalle vapauden muotoilla ajatuksensa monesta eri näkökulmasta. Iloksemme vastanneista opettajista 66% antoi pajoista positiivisen ja aiheesta innostuneen ensipalautteen.
Oppimispelit ja virtuaalimaailmat koettiin avauksena uuteen tapaan opiskella verkkoympäristössä.
• ”Enemmän ja parempi kuin ihan hyvä.”
• ”Loistavaa, että aletaan päästä kehitykseen mukaan!”
• ”Pelit ja nimenomaan oppimispelit aktiivisemmin opetukseen mukaan!”
• ”Kiinnostus herää koko ajan lisää. Kynnys madaltuu peleihin tutustumiseen.”
• ”Työpajoista jäi käteen..? Ainakin itseluottamusta lähteä rohkeasti kokeilemaan uusia lähestymistapoja.”
• ”Fiilis erinomainen! Tämä on tulevaisuutta!”
• ”Mahtavaa kun saadaan vielä nuo pelaavat teinipojat oppimaan pelaamisen kautta! Tätä olen odottanut jo monta vuotta ja itsekseni pohtinut potentiaalia.”
• ”Näitä käytetään. Hyvä paja. Kiitokset!”
21% vastaajista kommentoi ensikokemustaan neutraalisti.
• ”Pelien toimivuus on aika kirjava. Täytyy tutustua etukäteen peliin… Pelit ovat oppilaille kuitenkin tärkeitä – ei voi enää sivuttaa.”
• ”Mielenkiintoista. Open työmäärä? Hyötysuhde?”
• ”On tulevaisuutta. Pitää pysyä mukana, mutta en hyppää mukaan silmät ummessa. Varovaisin askelin virtuaalimaailmaan.”
• ”Mielenkiintoinen mahdollisuus, kunhan käytännön realiteetit antavat myöten, käyttö varmasti yleistyy.”
• ”Ohoh… että tämmöstäkin on olemassa.”
Vastaajista vain 13% suhtautui varauksella tai kielteisesti oppimispeleihin ja virtuaalisiin oppimisympäristöihin oppimisympäristönä.
• ”Oppimispeleissä paljon potentiaalia, mutta käytännön toteutus yhä haastavaa: ATK-luokka, laitteisto… Testatut pelit eivät innostaneet kokeilemaan!”
• ”Mitä tästä… voisi oppia, koska oli hämmentävä kokemus itselle.”
• ”Ei auennut! Täytyy prosessoida…”
Pajojen yhteydessä kävimme vilkasta keskustelua. Keskusteluissa nousi esiin huoli pelaavien lasten turvallisuudesta, syrjäytymisestä ja heidän sosiaalisten taitojen köyhtymisestä. Huolta nousi myös internetin kaupallisuudesta. ”Mites lasten vanhemmat? Nettiympäristöt täynnä esim. piilomainontaa ym. Olisiko syytä pyytää vanhempien lupia tms.?” Toisaalta todettiin, että pelaamisen yhteydessä tarjoutuu mahdollisuus luontevaan ja säännölliseen mediakasvatukseen koulussa. Koulun arjen haasteina tuli ilmi myös laitteiston ikääntyneisyys, opettajan ajan puute perehtyä uusiin peleihin sekä lisäkoulutuksen tarve.
Tietohallinto näyttäytyi meille suurempana haasteena kuin opettajien asenne uusiin maailmoihin. Kahdella paikkakunnalla neljästä emme päässeet tietohallintokäytänteiden aiheuttamista rajoitteista johtuen seikkailemaan opettajien kanssa Second Lifessa, vaan turvauduimme etukäteen taltioituihin videoseikkailuihin. Tietohallinnon aiheuttamat pulmat ovat opettajien arkea. Useissa kunnissa ei opettajilla ole oikeuksia ladata ohjelmia, kuten oppimispelejä, oppilaskoneille ilman tietohallinnon lupaa. Koulujen olisikin käytävä keskustelu oman kuntansa käytänteistä: Kumpi on renki, kumpi isäntä?
Pajan lopussa tehty fiilismittaus osoitti jo alun positiivisesta fiiliksestä vielä lisääntynyttä kiinnostusta esittelemäämme aiheeseen. Koulutusmessut saivat erään opettajan runoilemaan pajan päätteeksi Jämsässä. Hänen runonsa kiteyttää opettajan realiteetit oppimispelien ja virtuaalimaailman käytöstä opetuksessa tällä hetkellä.
”Mitä tästä eteenpäin?
Kiinnostavaa uutta näin.
Tykin ja ”dokun” ensin haluan.
Siihen asti vanhaa kalvoa kaluan.”
(MK)