Kuva Oulusta
Etäopetuskiertueen ensimmäinen setti on takana. Seitsemän keskuspaikkaa (Seinäjoki, Kokkola, Kuopio, Varkaus, Savonlinna, Oulu ja Tornio) mahdollisine ympäristökuntineen on saanut ”Asiaa etäopetuksesta” –peruspaketin. Millaisen vastaanoton saimme? Kuka oppi ja mitä?
Ihan ensiksi on todettava, että on upeaa tavata uusia asiasta kiinnostuneita ihmisiä, joilla on aito halu joko jatkaa ja kehittää jo alkanutta etäopetusta tai lähteä suunnittelemaan sitä. Vastaanotto oli kaikkialla lämmin ja jäimme toivottavasti mieleen edes jakamillamme kulttuuripääkaupunkistressipalloilla. Paikkakuntien välillä on hyvinkin suuria eroja ja se laittaa meidät aikamoisen haasteen eteen. Miten saada etaopetus.fi –sivustosta sellainen, että se vastaa tulevaisuudessa mahdollisimman moniin esille nousseisiin asioihin kuten tekijänoikeudet, palkkaus, opetuksen monimuotoistaminen, etäopetuksen pedagogiikan kehittäminen, yhteystietojen ajantasainen löytyminen, apua etäopetusverkoston rakentamiseen jne.
Tilaisuuksiin osallistui mm. perusasteen ja lukion opettajia, rehtoreita, sivistystoimen hallintoa ja hankeihmisiä. Joka paikassa ainakin joku oli käyttänyt joskus reaaliaikaista etäopetusta – perinteistä tai verkkokokoustekniikkaa – joissakin kunnissa asia oli arkipäivää. Lukiopuolella ollaan tietysti asiassa edellä ja varsinkin verkkokursseja tarjotaan laajasti. Myös oppimisalustat ovat aktiivisessa käytössä. Tunneilla on vieraillut asiantuntijoita, yhteyksiä on pidetty mm. ulkomailla olevaan yhteistyökouluun ja tallenteita on hyödynnetty tukiopetuksessa.
Perusasteella etäopetus on vielä aika alkutekijöissään ja kiinnostusta sen käyttöön ottoon erityisesti kielissä ja pienryhmäisissä uskonnoissa on suurta. Nyt onkin tärkeää saada julkaistua malleja siitä, miten etäopetus etenee perusasteen vuosisuunnitelmassa.
Mietityttämään jäi yksi lähes kaikkialla esiin noussut asia eli monen kunnan etäopetuskokonaisuus on rakennettu hankerahoituksen varaan ja sen juurruttaminen osaksi normaalia arkea asettaa haasteita. Kuka kouluttaa eri toimijat, vastaa laitteiden ja ohjelmien ylläpidosta, hoitaa teknisen tuen ja kehittää pedagogiikkaa, kun hankerahoitus päättyy? Mitä tehdään, kun tekniikka on olemassa, mutta sitä ei ole ehditty tai osattu ottaa käyttöön? Ei voi olla enää niin, että palataan takaisin siihen aikaan, kun hankittiin paljon perinteisiä videoneuvottelulaitteita ja ne jäivät pölyttymään nurkkiin, eihän! Entä miten saadaan verkkokurssit laajemmin jakeluun? Joku ehdotti, että valtakunnallinen verkko- ja monimuotokurssitarjotin olisi oiva kehittämisen kohde. Niinpä.
Mitä me sitten opimme? Opimme, että varsinkin lukiopuolella on hyvin toimivia etäopetusjärjestelmiä, joissa ollaan monissa jo pitkällä ja hyödynnetään monipuolisesti eri välineitä. Opimme, että vähintään yhtä antoisaa kuin kertoa omista kokemuksista, on oppia muilta. Opimme myös, että oppimisympäristö käsitteenä on laaja ja pääsimme näkemään sekä uusia, että vanhoja kouluja, joihin on taitavasti tuotu tekniikkaa ja otettu käyttöön mielikuvitusta kutkuttavasti rakennettuja oppimistiloja. Eikä vähäisintä antia ollut myöskään osallistuminen koulun arkeen. Muistimme taas, keitä ovat loppukäyttäjät, joita varten teemme töitä.
Nöyrin mielin kiitämme kaikkia meitä tähän asti kuunnelleita. Kiitämme myös monista antoisista keskusteluista ja kehittämisideoista. Palautelomakkeista teemme koosteen ja lupaamme järjestää toivomianne seminaareja ja webinaareja. Matkamme myös jatkuu. Seuraavina vuorossa ovat Somero ja Joensuu. Ellet vielä ole päässyt mukaan, mutta mieli halajaa etäopetuksen suuntaan, niin ota rohkeasti yhteyttä. EKO-tiimi lupaa hoitaa osansa!
