Tarton raatihuoneentori
Miten etäopetus sopii suomalaisten ulkomaankoulujen käyttöön? Tämä oli päällimmäisenä mielessäni, kun ryhdyin ideoimaan Tarton suomalaisen koulun aiemmalle etähankkeelle jatkoa. Niin syntyi Kaukorinki, jonka lonkerot kutittelevat kaikkia toiminnassa olevia ulkomaankouluja.
Ulkomaankoulut Kaukorinkiin -hankkeen tarkoituksena on saada ulkomaankouluille kokemuksia etäopetuksesta ja verkkopohjaisesta opetuksesta, sekä kokeilla sosiaalisen median välineitä opetuksen suunnittelun ja toteutuksen apuna. Hankkeeseen osallistuu opettajia ja oppilaita Tarton suomalaiselta koululta, Tallinnan suomalaiselta koululta, Pietarin suomalaiselta koululta, Moskovan suomalaiselta koululta, Brysselin Skandinaaviselta koululta sekä Aurinkorannikon koululta. Näiden suomalaisten ulkomaankoulujen lisäksi mukaan on saatu ruotsinsuomalaisia kielikouluja: Eskilstunan ruotsinsuomalainen koulu sekä Örebron ruotsinsuomalanen kielikoulu.
Tähän mennessä parhaaksi yhteistyön muodoksi näiden koulujen välille on kasvanut nettilehti Kirjekyyhky. Osallistuminen lehdentekoon ei ole edellyttänyt mukana olevilta muuta teknistä osaamista kuin sähköpostin käyttöä, koska lehden kokoaminen on tehty Tartossa. Tekniikka, tai oikeastaan tekniikan pelko, on kuitenkin iso kynnys jokaiselle. Myös etäneuvottelut ja opetuksen yhteiset kokeilut on Kaukoringissä yritetty tehdä
tekniikan puolesta mahdollisimman yksinkertaisiksi. Neuvoksi pitää riittää “klikkaa linkkiä” – tällä hetkellähän tekniikka muuttuu jo niin nopeasti, että erilaisten ohjelmien käyttäjän tärkein taito on kokeiluinto.
Miksi sitten pitäisi istuttaa ajatus etäopetuksesta juuri ulkomaankouluille? Onhan pärjätty ilmankin, vaikka “kaukana kaikesta” ollaankin. Uusia toimintatapoja ei voi myydä kenellekään väkisin, niistä pitäisi olla hyötyä. Mielestäni ulkomaankouluilla etäopetuksen käyttöön on olemassa selkeä käytännön tarve; kaikkiin aineisiin ja kaikille luokka-asteille ei välttämättä voida paikan päällä löytää pätevää opettajaa. Tartossa koulun henkilökuntaa
etsiessäni olen törmännyt tähän ongelmaan erityisesti ruotsin kielen kanssa. Oli useampia vuosia, että koko kaupungista ei löytynyt ruotsia osaavaa opettajaa koululle. Silloin tilanne ratkesi etäopetuksen avulla, ja opetus saatiin järjestymään Turun normaalikoululta ostopalveluna. Ruotsin oppiminen etänä sujuikin erittäin mallikkaasti, oppilaat hyötyivät etätunneista kovasti. Etätunnit olivat intensiivisiä, tuntui että tekniikan käyttö vain lisäsi
oppilaiden keskittymistä opetettavaan asiaan.
Etäopetuksen kautta voidaan saada koulun opetusohjelmaan myös sellaisia aineita, joiden aineenopettajalle ei paikanpäällä voitaisi tarjota töitä kuin ehkä 1-2 viikkotuntia. Näin esimerkiksi erikoisemmat kielivalinnat tulisivat mahdollisiksi myös ulkomaankoulujen oppilaille.
Etäopetus helpottaa samalla muutenkin yhteyksien pitämistä suomalaiseen kouluelämään ja yhteiskuntaan. Ulkomaankoulujen ei tarvitse olla yksin ja eristyksissä. Yhteydenpito yhteistyökumppaneihin on tänä päivänä helppoa. Samoin etäopetuksen vaihtaminen ulkomaankoulujen kesken voisi luoda pohjaa monenlaiselle yhteiselle toiminnalle. Vaikka nämä koulut ovatkin keskenään varsin erilaisia, on niillä paljon yhteistäkin: sopeutuminen
vieraaseen maahan on haaste niin oppilaille kuin opettajillekin.
Kiehtova ajatus on myös kokeilla, pystytäänkö synnyttämään etäluokkatoveruutta. Kaukoringin kautta saadaan kokemuksia siitä, onnistuuko oppilaiden tutustuminen toisiinsa tätä kautta. Ulkomaankouluilla luokat ovat usein pieniä, ja moni oppilas joutuu opiskelemaan jopa vuosiluokkansa ainoana.
Onkohan hyöty sitten tarpeeksi suuri, jotta tutut toimintatavat saisivat rinnalleen uusia? Tuleeko etäopetuksesta luonteva osa ulkomaankoulujen arkea? Kokemuksen karttuessa – uskoisin, että tulee. Ulkomailla asuville koululaisille yhteydenpito kotimaassa olevien ystävien ja sukulaisten kanssa tietokoneen avulla on joka tapauksessa tavallista arkea jo nyt.
Kirsi Äyräs
Kirjoittaja toimii Tarton suomalaisen koulun yhdistys ry:n puheenjohtajana ja ideoi
Ulkomaankoulut Kaukorinkiin -hankkeen toimintaa.
