Etäopetuksen kehittämishankkeiden hankepäivät pidettiin Turussa 19.-20.1.2012 koordinaattorimme EKO:n siipien suojassa. Ensimmäisen päivän hanke-esittelyissä kävi jo selväksi, että koolla on melkoinen joukko yleissivistävän koulutuksen etäopetuksen edelläkävijöitä ja asiantuntijoita. Eväitä reppuunsa oli hakemassa myös Etäkoulu Kulkuri.

Etäopetuksen avulla sekä perusopetuksessa että lukiossa voidaan tarjota opetusta, joka ei muuten olisi mahdollista, ja tavoittaa oppilaita, joita ei muuten tavoitettaisi. Etäopetushankkeiden ansiosta sairaat lapset voivat tulevaisuudessa osallistua oman luokkansa opetukseen, harvinaisen kielen opiskelua varten ei tarvitse lähteä lähikoulua kauemmas ja ulkomailla asuvat suomalaiset oppilaat voivat yhdessä opiskella omaa äidinkieltään. Pienten kyläkoulujen oppilaat voivat opiskella peruskoulun omassa koulussa, ja asiantuntija pääsee oppitunnille kertomaan omasta työstään tai tutkimuskohteestaan ilman että kukaan matkustaa mihinkään (linkki: Asiantuntijaverkosto). Syrjäytymisvaarassa oleva aikuinen voi suorittaa perusopetuksen oppimäärän esim. työpajatoiminnan ohessa ohjatusti, omalla asuinseudullaan.

Päivän päätteeksi Opetushallituksen edustaja Kimmo Koskinen herätteli hankejoukkoa vertaisarviointiin, josta oppii paitsi arvioitava, myös arvioija. Tätä ja päivän muuta antia sulateltiin illalla ravintolalaivassa Aurajoen rannalla, keskellä historiallista Turkua.

Toinen hankepäivä vietettiin vielä historiallisemmissa maisemissa, Liedon Vanhalinnassa, esihistoriallisen linnavuoren kupeella sijaitsevassa museo-, kulttuuri- ja seminaarikeskuksessa.  Tutkija Minna Nummenmaa esitteli EKO-hankkeen teettämää etäopetustutkimusta ja ryhmätöissä kokosimme kokemuksiamme siitä, miten oppilaan ikä, ryhmän koko, käytettävä väline tai media vaikuttavat etäopetuksen toteuttamiseen. Tavoitteena on koota EKO:n sivuille konkreettisia malleja ja esimerkkejä etäopetuksen käyttämisestä erilaisissa tilanteissa.

Hankepäivät päätti, ja sai ainakin allekirjoittaneen aivot mukavasti kihisemään, Markku Pelkonen Datafisheristä. Nyt pääsimme pohtimaan sitä, mitä lisäarvoa hankkeellamme on ja miten se parantaa oppijan elämänlaatua tai edistää sille asetettuja muita tavoitteita. Meille toimijoille hankkeen arvo ja edut ovat itsestään selviä, mutta miten vakuutamme rahoittajat ja yhteistyökumppanit? Miten saamme muutkin sitoutumaan hankkeeseen ja myymme sen kohderyhmälle tai rahoittajille? Paljon pohdittavaa jäi kotimatkallekin.

Hanke-esittelyjä ja varsinkin ISO-verstaan esitystä kuunnellessa heräsi myös toive yhteistyön tiivistämisestä: voisiko etäopetuksen kehittämishankkeilla olla ISO-arkiston kaltainen EKO-arkisto, jossa olisi eri hankkeissa tuotettuja videotallenteita ja muuta materiaalia, jota kaikki voisivat käyttää? Sen sijaan, että jokainen tekee omat videotallenteensa ja oppimisaihionsa, voisi käyttää jonkun jo tekemään materiaalia osana omaa opetustaan?
Etäkoulu Kulkurin reppu täyttyi hankepäivinä tiedosta, ideoista, ajatuksista ja uusista tulevaisuuden suunnitelmista. Etäopetuksen kehittämishankkeissa tehdään hienoa työtä ja koordinaattorimme EKO, Päivi Luoma peräsimessään, pitää huolta siitä, että myötätuulta riittää ja kurssi on oikea. Kulkuri kiittää!

Tuija Tammelander
koulunjohtaja

Etäkoulu Kulkuri
Kansanvalistusseura