Lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpide-ehdotuksia valmistelevan työryhmän muistio
“Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:14” julkaistiin 25.11.2010.

Tarve koko lukiokoulutuksen uudistustamiselle nousee muuttuvan yhteiskunnan tarpeista ja uusista haasteista. Yleissivistävässä koulutuksessa kansalaisen tarvitsemia avaintaitoja on tarkasteltava useista näkökulmista, ja elinikäisen oppimisen ohella on huomioitava muun muassa tieteen, teknologian ja kulttuurin kehitys.

Tärkeinä teemoina ehdotuksessa pidetään keskeisiä metakognitiivisia taitoja, jotka antavat myös tarvittavat akateemiset valmiudet. Näitä taitoja ovat mm. kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisukyky, kokonaisuuksien hallinta ja olennaisen hahmottaminen sekä aloitteellisuus ja tavoitteellisuus. Lukio-opetuksen keskeisten sisältöjen uudistamisessa esille nousee uudenlaisia korostuksia, taitoja, jotka ovat tarpeellisia muuttuvassa yhteiskunnassa. Metakognitiivisten taitojen ohella näihin kuuluvat mm. yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot, innovaatiokyky sekä kyky oppia uutta ja ymmärtää muutosta.

Otavan Opiston tammikuussa 2011 alkava opetusalan pedagoginen täydennyskoulutus pureutuu oppimisen tulevaisuuden ja muistiossa esille nousevien näkökohtien kannalta keskeisiin teemoihin eli oppimisen ja opettajuuden muutokseen, uudenlaisiin ohjauksen tarpeisiin sekä rakenteellisiin uudistuksiin.

Ehdotukseen on liitetty seuraavia aihepiirejä koskevia uudistuksia:
– Lukiokoulutuksen ja yleissivistyksen kehitys
– Lukiokoulutuksen rakenne ja tavoitteet
– Opetussuunnitelma, pedagogiikka ja oppimisympäristöt
– Lukiokoulutuksen ennakointi, mitoitus ja saavutettavuus
– Kieli- ja kulttuuriryhmien opetus
– Opettajien määrä ja kelpoisuus, opetushenkilöstön perus- ja täydennyskoulutus sekä rehtorit
– Opiskelijoiden yksilölliset tarpeet ja erityinen tuki
– Opiskelijoiden asema
– Ylioppilastutkinto
– Kansainvälistyminen
– Rahoitus
Kooste työryhmän ehdotuksista alkaa muistion sivulta 124.

Työryhmä ehdottaa, että lukion oppiaineet ryhmiteltäisiin kokonaisuuksiin ja samalla kurssien määrää vähennettäisiin. Yleissivistyksen tulisi olla opiskeltavia asioita integroivaa, ja tietojen hallitsemisen sijaan tulisi painottaa kokonaisuuksien hallintaa tukevia taitoja. Samalla myös oppimisen arvioinnin mittarit muuttuvat kohti uudenlaisen tietojen ja kokonaisuuksien hallinnan arvostamista. Tällä uudistuksella olisi varsin läheiset yhteydet ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Varsinaisesti ilmiöpohjaisesta oppimisesta muistiossa ei kirjoiteta, sen sijaan esillä on “eheyttäminen” ja “aihekokonaisuudet”.

Opintojen henkilökohtaistumiseen, yksilöllisiin oppimispolkuihin ja elämän HOPSaukseen pyritään valinnaisuuden lisäämisellä. Tällöin opiskelija pystyisi keskittymään aiempaan enemmän omiin kiinnostuksen kohteisiinsa. Henkilökohtaistuminen edellyttää aiempaa yksilöllisempää ohjausta ja työryhmän ehdotuksen mukaan tämä olisi paitsi opinto-ohjaajien myös aineenopettajien tehtävä. Myös opetuksellista vuorovaikutusta sekä yhteisöllisyyttä halutaan lisätä. Opiskelijoiden näkökulmasta tämä tarkoittaisi kasvatusta kohti aktiivista kansalaisuutta ja osallisuutta.

Kaikissa lukiossa tulee ottaa käyttöön ajanmukaiset pedagogiset työtavat ja opetusmenetelmät, lisäksi oppimisympäristöjä tulee uudistaa vastaamaan oppimisen haasteita. Tämän uudistustarpeen voi ymmärtää varsin laajasti ja monella tavalla. Joka tapauksessa on selvää, että ohjauksellisuus painottuu sisältöjen hallinnan kustannuksella, kyse on opetuskulttuurin ja koulun rakenteiden muutoksesta. Koulun, rakenteiden ja opetusjärjestelyjen muutos edellyttää asiantuntijuuden jakamista ja verkostoitumista. Toimivan ja monipuolisen oppilaitosverkon luominen edellyttäisi mahdollisesti myös aiempaa vahvempaa erikoistumista.

Pedagogisten menetelmien tunteminen ja käyttö asettavat haasteen koulutukselle mutta mahdollisuuden pedagogiselle täydennyskoulutukselle. Lukiokoulutuksen muutos edellyttäisi muistion mukaan rahoituksen selkeää tasokorotusta. Sekä opettajien ja ohjaajien että johdon täydennyskoulutukseen satsaaminen mahdollistaisi ehdotettujen muutosten eteenpäin viemisen.

“Tammikuussa 2011 Otavan Opiston oppimislaboratoriossa käynnistyy kaksivuotinen opetusalalla työskenteleville ja oppimisesta kiinnostuneille suunnattu koulutus, jonka pääteemana on oppiminen ja opettaminen muuttuvissa ympäristöissä. Ensimmäisen vuoden pääteemoina ovat oppimiseen ja kohtaamiseen liittyvät haasteet muuttuvissa ympäristöissä sekä verkko vaikuttamisen välineenä. Toisena vuonna syvennytään koulun ja opettajuuden muuttumiseen sekä oppimiseen liittyvien rakenteiden ja ympäristöjen muutokseen.

Kuukausittaisista työpajoista voi poimia itseään eniten kiinnostavat teemat ja työpajapäivät. Osallistumisensa voi suunnitella niin, että valituista elementeistä muodostuu eheä opintokokonaisuus. Teemat liittyvät verkkopedagogiikkaan, sosiaaliseen mediapedagogiikkaan, vaihtoehtopedagogiikkaan, tulevaisuuspedagogiikkaan sekä tekniseen tukipedagogiikkaan.

Täydennyskoulutukset lähtevät liikkeelle OPH:n rahoittaman täydennyskoulutuksen alkuunsaattamana. Alkamassa on valtakunnan ajankohtaisin ja kokonaisvaltaisin katsaus siihen, mihin oppiminen, opetus ja koulu ovat matkalla.” (esitetekstin luonnoksesta)

Kategoria(t): oppiminen Tagged: ilmiöpohjainen oppiminen, lukiokoulutus, ops, Otavan Opisto, pedagoginen täydennyskoulutus