Uuden teknologian mahdollistamat toimintamuodot muuttuvat liian nopeasti, jotta lainsäätäjät pysyisivät perässä. Jokapäiväiset rutiinit koulussa alkavat yhä useammin olla tekijänoikeuslain kannalta kiellettyjä.
Tässä muutamia esimerkkejä opetuskäytännöistä, jotka eivät ole lain mukaisia:
– Sanomalehdessä oleva uutinen käännetään vieraan kielen tunnilla toiselle kielelle.
– Videotykillä näkyvä verkossa sijaitseva taideteoksen kuva päätyy oppitunnin videotallenteeseen.
– Opetusmonisteet skannataan ja jaetaan opiskelijoille oppimisalustan kautta (kun monisteissa on muutakin kuin opettajan omaa aineistoa).
– Toisen opettajan tekemän lyhyen opetusvideon esittäminen videotykillä oppitunnilla.
Tekijänoikeuslain tarkoitus on tasapainoilla yhtäältä tekijöiden oikeuksien, toisaalta yhteiskunnan ja kulttuurin kehittymisen tarpeiden välillä. Viimeisten vuosikymmenten aikana laki on kuitenkin käytännössä muuttunut yhä enemmän suurten mediatalojen kaupallisten intressien suuntaan jättäen sekä luovan työn tekijät että teosten hyödyntäjät paitsioon. Opetustoiminta on malliesimerkki yhteiskunnan keskeisestä toiminnasta, joka vaatii tekijänoikeuksiin liittyen erityislupia. Jos yhteiskunnassa liikkuvia teoksia ei mitenkään voida tuoda opetustilanteeseen, muuttuu opetus absurdin vieraantuneeksi yhteiskunnasta. Tästä syystä laissa onkin opetusta koskevia erityissääntöjä. Ongelma on lähinnä se, että lait vanhenevat kovaa vauhtia.
Esimerkiksi pykälä, joka sallii paperille painettujen lukemistojen tekemisen, on käytännössä kuollut kirjain, sillä opettajat eivät enää tällaisia lukemistoja laadi. Toinen merkittävät lupa on valokopiolisenssi, jonka turvin opettaja saa tulostaa ja valokopioida aineistoa oppilailleen. Kun opetus siirtyy verkkoon, muuttuu valokopiolupakin turhaksi.
Lain pykälä, joka sallii teosten esittämisen opetuksessa, perustuu pääasiassa musiikkituntien tarpeisiin. Videotykin käyttö nojaa kuitenkin samaan esityslupaan. Esitysluvasta on rajattu pois videomateriaali sekä (kumma kyllä) tavanomaiset valokuvat, joten näitä aineistoja ei opettaja saa esittää videotykillä.
Ainoa viime aikainen kotimainen edistysaskel on Kopioston uusi Digilupa, joka sallii luentojen videoinnin sekä aineiston digitaalisen välittämisen. Lupa on kuitenkin erikseen hankittava kuhunkin oppilaitokseen, eikä sen hinta ole aivan pieni. Lisäksi luvan ehdot ovat varsin tiukat ja edellyttävät kaiken digitaalisesti kopioidun aineiston vesileimaamisen. Aineistoa ei saa levittää opetusryhmää laajemmalle ja se on tuhottava kurssin päätyttyä.
Tekijänoikeuksien perusajatus on yhä suuremmassa ristiriidassa useimpien yksityishenkilöiden toiminnan kanssa: ihmiset jakavat kuviaan verkossa ja useimmiten eivät kaipaa niitä lain tarjoamia yksityiskoikeuksiaan. Kansainvälisesti tähän ongelmaan on muodostunut ratkaisu: Creative Commons -lisenssijärjestelmä. Teoksen tekijä voi itse liittää teokseensa tällaisen lisenssin, joka antaa kaikille maailman ihmisille oikeuden kopioida, välittää, esittää ja levittää teosta. Tekijän nimi on aina mainittava hyvän tavan mukaisesti. Halutessaan tekijä voi sallia myös teoksen muuntelun ja kaupallisen hyödyntämisen.
Opetuksen järjestämisen kannalta avoimet sisällöt tarjoavatkin tavan yksinkertaistaa monia tekijänoikeusongelmia. Käyttämällä vain avoimesti lisensoitua sisältöä useimmat opetuksessa tarvittavat hyödyntämistavat ovat sallittuja.
Tarmo Toikkanen, PsM
Lisätietoja:
Opettajan tekijänoikeusopas: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/opas/
Ohjeet toisten tuotoksen hyödyntämiseen: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2011/08/tyohuoneen-seinalle-opas-toisten-tuotosten-kayttoon/
