Bett2012 OVI-hankkeen Lontoon tunnelmia

Kävimme tammikuussa Lontoossa BETT2012-messuilla haistelemassa eurooppalaisen opetusteknologian viimeisimpiä tuulia. Tavoitteena oli tehdä löytöjä ja solmia uusia kontakteja oppimispelien ja virtuaalimaailmojen kentältä. Valtavilla messuilla olikin aikamoinen kattaus värikästä tarjontaa: valtavasti näytteillepanijoita, näyttäviä messuosastoja, kansainvälistä yleisöä vilinäksi asti. Tunnelma oli iloinen ja positiivinen. Esittelijät ottivat aktiivisesti kontaktia vierailijoihin ja kertoivat toiminnastaan innokkaasti. Tuloksena tästä oli kassi täynnä esitteitä, puutuneet jalat, nippu käyntikortteja ja informaatioähky. Kuulostaa antoisalta messureissulta, eikö vain?

Mitä jäi oppimispelien haistelijoille nenään? Englannissa vaikuttaa olevan trendikästä tehdä oppimispelien sijaan kokonaisia massiivisia opetusohjelmia, joilla opettaja saa opetettua perusaineksen tehokkaasti oppilailleen. Ohjelma vie opetettavaa asiaa eteenpäin kuin juna ja opettaja pystyy helposti tarkkailemaan rekistereistään kuinka oppilaat tehtävistään suoriutuvat. Osa ohjelmasta saattoi olla ilmaista, mutta jossain kohtaa löytyi raja jonka jälkeen palvelu oli maksullinen. Bisnes oli haistettu ja ilmeisesti käyttäjiäkin löytyy tämän tyyppisille palveluille, koska tarjontaa oli paljon. Mutta voiko opetuksen laatua ostaa?

Esittelijät tiesivät, mikä on ratkaiseva lenkki tässä kaupankäynnissä. Se on opettaja, joka haluaa saada mahdollisimman helposti tuloksen oppilaiden taidoista. Tai rehtori, joka toivoo koulunsa löytyvän korkeammalta seuraavan vuoden ranking-listalla. Sen vuoksi meillekin esiteltiin ensin välineet, millä opettaja kontrolloi oppilaiden työskentelyä ja arvioi heitä. Myyntitilanteessa oppilaan kannalta laadukas peli oli vain sivuseikka. Laatu oli satsattu opettajan välineisiin, mutta pelien sisältö oli usein varsin perinteistä drillaamiseen perustuvaa harjoitusta, joka on tuttua harjoituskirjoista.

Tämä sai mietteliääksi. Kuka miettisi oppilaan etua, motivaatiota ja oppimisen laatua? Pelin rahoittajalla on aina oma intressi oman asiansa esille tuomisessa. Oppilas ei ostopäätöstä tee. Oppilaan etua parhaiten ajava julkinen rahoitus taas jakautuu usein niin moneen osaan, että siitäkin jää pelkkiä sirpaleita.

Pieni pettymyksen tunne voidaan kääntää kuitenkin positiiviseksi. Olemme Euroopan kentällä hyvässä vauhdissa. Pelipedagogiikka on motivoivuutensa ja sitouttavuutensa ansioista varmasti osa tulevaisuuden koulua, olemme vasta sillä tiellä. Parhaat pelit odotuttavat vielä itseään.

Piditkö artikkelista?