Virtuaalinen heijastus ja yhteisöllisyys leirikoulun aikana sekä sen jälkeen

Leirikouluilla on useita pedagogisia tavoitteita, mutta miten voidaan hyödyntää ja jakaa niitä kokemuksia ja elämyksiä koululle jäävien oppilaiden kanssa?

Voidaanko varsinaisesta leirikoulusta luoda virtuaalinen heijastus kouluun niin, että oppilaat voivat samaistua ja jopa osallistua virtuaaliseen leirikouluun alkuperäisen leirikouluelämyksen häiriintymättä?

Oulun normaalikoulun kuudesluokkalaiset ovat aloittaneet jo usean vuoden ajan ala-­asteen viimeisen kouluvuoden vaeltamalla Pallas-­Yllästunturin kansallispuistossa Pallastuntureilta Hettaan. Näissä haasteellisissa olosuhteissa kokeiltiin löytää tällä hetkellä käytössä olevaa teknologiaa hyödyntämällä työkaluja ja toimintamallia leirikoulun laajentamiseksi osaksi koko koulun toimintakulttuuria. Samalla kokeilu oli yksi iTEC-­‐ hankkeen Suomen piloteista.

Välineiksi tarvittiin välineitä, joilla vaelluksen aikana dokumentoitu ääni, kuva ja video pystytään lähettämään kouluun mahdollisimman huomaamattomasti. Tavoitteena oli myös se, että oppilaat pystyvät tekemään sen itsenäisesti. Lisäksi tarvittiin ohjelmisto-­ ja laitekokonaisuus, jonka avulla oppilaat koulussa voivat kokea mahdollisimman aidosti virtuaalisen heijastuksen leirikoulusta.

Pilottiin valittiin seuraavat laitteet:

  • 
4 x iPhone
  • 4 puhelinta
  • 4 x ulkoista akun lataajaa
  • 2 x ulkoista akun lataajaa
  • 1 x Promethean 300-­‐ sarjan kosketustaulu

Leirikoulun virtuaalinen heijastus toteutettiin Oulun normaalikoulun koulusolun aulaan sijoitettavalla oppilaiden vapaasti käytössä olevalla kosketustaululla. Dokumenttivirta ohjattiin web-­palveluun, jota kosketustaulu näytti. Dokumenttivirtaa saattoi kommentoida koulussa, mutta tarkoituksellisesti vaelluksen aikana kommentointia ei vaellukseen osallistujille näytetty. He saivat tutustua dokumentointiin vasta leirikoulun jälkeen.

Videokooste hankkeesta:

Piditkö artikkelista?