”

Tiivistelmä: 

Kuluneen sadan vuoden aikana koulun fyysisen oppimisympäristön opetustilan 
koko, muoto ja peruskalustus eivät ole uudistuneet käytännössä lainkaan. 
Oppimisympäristöjen laajentumisen ja perusopetuksen liittyvien uudistusten 
keskellä suomalainen koululaitos ja sen toimintakulttuurin elävät jatkuvien kehityshaasteiden 
keskellä. On havaittu, että yksipuoliset tila-, kaluste- ja laiteratkaisut 
eivät tarjoa opettajille ja oppilaille mahdollisuuksia hyödyntää uusia 
opetus- ja oppimisprosessin moninaistuvia mahdollisuuksia. Tällöin koulun 
opetustilojen muuttumattomuudesta on muodostunut toimintakulttuurin uudistumista 
hidastava tekijä. Koulun toimintakulttuurin uudistamisen tueksi on 
laadittu perusopetuksen laatutavoitteita ja -kriteerejä (esim. Opetus ministeriö 
2009b). Laatuperusteinen kehittäminen edellyttää muun muassa moderneja 
muunneltavuutta ja joustavuutta korostavia opetustilaratkaisuja. Ristiriita opetustilojen 
muuttumattomuuden ja laadullisten uudistustavoitteiden välillä loivat 
tämän tutkimuksen peruslähtökohdan. 

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia tekijöitä ja merkityksiä 
oppilaat, opettajat, rehtorit sekä opetushallinnon asiantuntijat korostavat 
laadukkaassa, muunneltavassa ja joustavassa fyysisessä oppimisympäristössä 
ja opetustilassa. Toisena tavoitteena oli selvittää, millaisia tulevaisuuden fyysisen 
oppimisympäristön muunneltavuutta ja joustavuutta tukevia tila-, laite- ja 
välineratkaisuja voidaan käyttäjälähtöisen suunnitteluprosessin kautta määrittää. 
Tutkimuksen teoreettiset perusteet tukeutuvat Wilsonin (1996) kokonaisvaltaiseen 
oppimisympäristönäkemykseen, jota rikastetaan Saussoisin (2006) 
oppimisympäristöelementtien suhteita tarkastelevalla dimensionäkökulmalla. 
Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jossa fyysistä oppimisympäristöä lähestyttiin 
fenomenologisen lähestymistavan avulla ilmiönä. Tutkimusaineisto 
muodostui laajasta kansainvälisestä aineistosta, joka koostui 35 haastattelukoonnista, 
63 kyselyvastauksesta sekä 294 oppilaiden tekemästä opetustilasuunnitelmasta. 
Lisäksi aineistoa kerättiin osallistuvan havainnoinnin avulla 
sekä monitieteisen ja -ammatillisen oppimisympäristösimulaation yhteydessä. 
Simulaation pohjalta luotiin konkreettinen opetustila. Simulaatioprosessissa 
huomioitavia elementtejä olivat muuttuvan yhteiskunnan vaatimukset ja yksilöityvät 
oppimistarpeet sekä formaalin koulutuksen ja informaalin oppimisen uudistuvat mahdollisuudet. Fenomenologisen analyysin lisäksi moninaiset sanalliset 
ja kuvalliset vastaukset edellyttivät hermeneuttista lähestymis tapaa käsitysten 
tulkitsemiseksi ja merkitysten löytämiseksi. 

Fyysistä oppimisympäristöä analysoitiin yleisellä tasolla, opetustila- ja klusteritasolla 
sekä laite- ja kalustetasolla. Fyysistä oppimisympäristöä yleisellä tasolla 
kuvaavassa merkitysverkostotyypissä korostuivat yhteisöllisyyteen ja avoimuuteen 
liittyvät merkitysverkostot. Keskeisenä sivistyspalveluiden tuottajana 
koulun katsottiin muodostavan luontevan institutionaalisen palvelutuotantoalustan, 
johon integroituvat myös hyvinvointi-, terveys- ja ympäristöpalvelut 
eri asiantuntijoineen. Oppimisympäristön yleisen tason muunneltavuutta 
ja joustavuutta kuvaavissa merkityksissä korostuivat uudet vuorovaikutusta ja 
sosiaalisia opetus- ja oppimisprosesseja ilmentävät merkitykset. Koulun fyysisenä 
oppimisympäristönä odotettiin tarjoavan monimuotoisia tilaratkaisuja, 
jotka antavat mahdollisuuksia eri opetusmenetelmien ja oppimisprosessien 
hyödyntämiseen. Nykymuotoisen koulun fyysisen oppimisympäristön mahdollisuudet 
toteuttaa formaalisia sekä informaaleja opetus- ja oppimistarpeita 
koet tiin kuitenkin rajallisiksi. 

Sekä opetustila- ja klusteritason että laite- ja kalustetason muunneltavuutta ja 
joustavuutta kuvaavissa merkitysverkostotyypeissä korostuivat toiminnallisuuteen, 
sosiaalisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyvät merkitysverkostot, vaikka 
niissä korostuivat eri tekijät tasosta riippuen. Vaikka opetustilan merkitys 
koettiin ilmeisenä, painottui tutkimustuloksissa yksittäisen tilan pedagoginen 
yhteys olemassa olevaan tilakokonaisuuteen, jossa erikokoiset yhdisteltävät tilat 
ja niiden väliset toiminnalliset alueet muodostavat yhtenäisemmän monitoimialueen. 
Fyysinen opetustilaympäristö haluttiin hyödyntää monimuotoisemmin, 
jolloin myös samanaikaisopetuksen ja eheyttävän aihepiiriopetuksen 
menetelmät mahdollistuvat luontevammin. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena 
hahmottui opetustila, joka tarjoaa mahdollisuuden muodollisten ja epämuodollisten 
yksilö- ja ryhmätyömuotojen sekä eri opetusmenetelmien ja oppimistapojen 
joustavaan käyttöön. Opetustilan sisällä ilmeni kolmen erilaisen kaluste- 
elementin tarve: henkilökohtainen yksilö- tai parityöpiste, ryhmätyöpiste 
ja vapaamuotoinen työpiste, joista erityisesti oppilaat selvästi suosivat työpisteiden 
sijoittamista ryhmiin. Kaiken kaikkiaan oppilaiden ratkaisuissa painottuivat 
toiminnallisuutta ja sosiaalisuutta korostavat opetus- ja oppimisprosessin 
muodot. 

Laite- ja kalustetasolla korostuivat tilamitoituksen tarkoituksenmukaisuus, erilaisten 
työpisteiden variaatiot, opettajan työpisteen luonne ja sijoittelu sekä opetustilan laiteratkaisut. 
Esiin tuodut moninaiset tilannesidonnaisuutta korostavat 
kalusteratkaisut edellyttävät muunneltavuuden ja joustavuuden huomioimista, 
jolloin yksittäistä pysyvää opetustilan kalusteratkaisua ei voida antaa. Opettajan 
työpisteen sijoittaminen tilan keskiosaan ilmentää opettaja-oppilas-suhteen uudistuvaa 
luonnetta, jossa toiminnalliset ja sosiaaliset työskentely muodot lisäävät 
opetuksen ohjauksellisuutta. Laitteista tieto koneen merkitys nousi keskeiselle 
sijalle. Opettajan ja oppilaiden henkilö kohtaisten pääte laitteiden lisääntyvä 
käyttö digitalisoituvan opetusmateriaalin työstämisessä katsottiin merkittäväksi 
edellytykseksi laadukkaalle ja ajanmukaiselle opiskelulle. Myös päätelaitetyöskentelyssä 
suosittiin ryhmätyöpisteitä. Verkkosisältöjen ja sosiaa lisen median 
lisääntyvän hyödyntämisen seurauksena informaatio teknologia osin syrjäyttää 
perinteiseen luokkahuoneeseen mielletyt kalusteet ja laitteet huomion 
kiinnittyessä nykyaikaisiin aktiivitaulu- ja mobiililaitejärjestelmiin. 

Tulevaisuuden oppimisympäristöjen avautumisen ja laajentumisen seurauksena 
formaalin koulutuksen ja informaalin oppimisen elementit pyrkivät sulautumaan 
yhteen. Samalla tämä mahdollistaa niin yksilökeskeisempien oppimispolkujen 
kuin toisaalta yhteiskunnallisten kasvatus- ja koulutustavoitteiden toteutumisen 
ja lähentymisen. Yksittäisen hybridiopetustilan muunneltavuuteen 
ja joustavuuteen liittyvissä ominaisuuksissa korostuivat aihepiirimäisen samanaikaisopetuksen 
piirteet, joiden seurauksena tulevaisuuden opetustilassa opiskelee 
useampia opetusryhmiä ja opetuksen ohjaajia. Opetus- ja oppimisprosessin 
haasteisiin vastaaminen edellyttää näin monitoimisia opetustiloja, joissa 
kalusteet ja nykyaikaiset av- ja informaatioteknologiset laitteet tukevat erilaisia 
opetus- ja oppimisprosesseja vaivattomasti ja tilannekohtaisesti muuntuen 
ja joustaen. Tulosten perusteella perusopetuksen opetustila ja sen kaluste- 
ja väline ratkaisut eivät käyttäjien näkökulmasta tällä hetkellä tue moder nien 
opetus- ja oppimisprosessien mahdollisuuksia, vaan estävät merkittävällä tavalla 
koulun toimintakulttuurin uudistamista. Tulevaisuuden koulun fyysisen 
oppimis ympäristön määrittelyn tuleekin olla käyttäjälähtöinen innovatiivinen 
prosessi, joka huomioi koko alueen ja sen ympäröivän yhteisön tarpeet. 

Tulokset ovat hyödynnettävissä, kun suunnitellaan tai uudistetaan koulun tila-, 
kaluste- ja laiteratkaisuja. Tulokset tarjovat tukea kaikille koulurakentemisen 
asiantuntijaryhmille käyttäjistä suunnittelijoihin, rakentajiin ja päättäviin viranomaisiin. 
Saatu tieto prosessisimulaatiomenetelmän toimivuudesta on hyödynnettävissä 
koulurakentamisessa monialaisesti ja -tasoisesti.”