5989520914_5679def3f5_o

Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?

 

5989520914 5679def3f5 oViime vuoden elokuussa huomasin työpaikkailmoituksen, jossa haettiin lukion psykologian lehtorin viransijaista lukuvuodeksi 2012-2013. Sen enempiä ajattelematta päätin heittää syötin ja katsoa mitä käy – ja hyvinhän siinä kävi. Ajattelin että voisi olla mielenkiintoista päästä näin yliopisto-opettajan ja tutkijan näkövinkkelistä kurkistamaan miltä näyttää oikeasti tämän päivän koulumaailma erityisesti aikana, jolloin lukio on aloittelemassa sähköiseen YO-tutkintoon siirtymistä. Tutkijan silmissä koulumaailma voi usein olla hyvin erilainen kuin mitä todellisuus on. Siksi olin todella innoissani tästä mahdollisuudesta, joka minulle avautui. Samalla sain myös tilaisuuden päästä yli kymmenen vuoden yliopistotyön jälkeen kurkistamaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.

Innostuksesta huolimatta paljon myös mietitytti miten koulu – sen opettajat ja opiskelijat – suhtautuvat yliopistomaailmasta tulevaan henkilöön, joka ”on vain tutkiskellut juttuja, eikä tiedä todellisuudesta mitään”. Usean vuoden ajan olenkin tottunut pitämään itseäni jonkinasteisena asiantuntijana omalla alallani ja työvuodet ovat tuoneet paljon kokemusta ja varmuutta opettajana ja kouluttajana. Asiantuntijan tittelin sainkin heittää vähin äänin romukoppaan ihan alkumetreillä, mutta työvuosien tuoma opetuskokemus auttoi eteenpäin hyvin nopeasti ja toi varmuutta opettajan työn aloittamiseen. Myös mahtavat opettajakollegat ottivat uuden tulokkaan vastaan avoimin mielin.

Mutta mitä tulee tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön ja etäopetukseen – joiden asiantuntijana itseäni pidän – niin se onkin sitten oma lukunsa. Viime syksyn aikana omat TVT:n opetuskäytön huippuhetkeni olivat lähinnä Youtube-videoiden näyttämistä luokassa – minkä senkin myöhemmin tajusin olevan tekijänoikeuslain vastaista – ja Google Driven käyttöä ryhmätöiden tekemiseen ja opiskelijoiden töiden ohjaamiseen. Enkä voi kehua tämän kevään aikanakaan onnistuneeni kauheasti parantamaan pisteitäni tällä sektorilla – etäopetuksesta puhumattakaan.

Ajatuksia kyllä päässä vilisi, mutta aikaa niiden kaikkien toteuttamiseen ei vaan löytynyt. Onneksi kuitenkin pieniä juttuja pääsi kokeilemaan, vaikka kokeilujen taustalla ei aina kovin huikeita pedagogisia innovaatiota löytynytkään – kuten sinä kertana, kun käytimme tunnilla AnswerGarden sovellusta ja opiskelijat pääsivät kirjoittamaan puhelimillaan suoraan ohjelman kautta omia ajatuksiaan taululle, ja kun kaikkia nauratti taululle ilmestynyt ”alapääsana”. Mutta ainakin opiskelijoilla oli hauskaa, pedagogiikasta viis. Ihan ei siis näillä keinoilla vielä tehdä tulevaisuuden osaajia, mutta pienistä puroistahan se jokikin kasvaa, joten kaikki lienee kotiinpäin.

Olen paljon miettinytkin tämän päivän vastavalmistuvia opettajia, jotka hyppäävät suoraan opiskelujen loputtua opettajan rooliin. Mitä kaikkea heillä on vastassaan? Paitsi että heidän täytyy löytää oma roolinsa ja identiteettinsä opettajana ja hallita oma opetettava aineensa, heidän tulisi myös osata vastata muuttuvan maailman tarpeisiin: olla innovatiivisia ja luovia monenkirjavan ja aika ajoin haastavankin opiskelijajoukon edessä, ja samalla huolehtia siitä, että tämän päivän opiskelijoilla on valmistumisen jälkeen sellaisia tulevaisuuden tietoja ja taitoja, joilla pitäisi pärjätä nopeasti muuttuvassa tietotekniikan hallitsemassa yhteiskunnassa. Ei mitään ihan pieniä haasteita kokeneellekaan opettajalle, saati aloittelevalle.

Mutta otsikon kysymykseen palatakseni: ei, ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaan erilaista. Jos nyt oikein runolliseksi ryhtyisin, niin voisin luonnehtia ruohoa paikoin hyvin kasvavaksi, paikoin taas kuivaksi, mutta sellaiseksi, joka pienellä kastelulla useimmiten kuitenkin alkaa kukoistaa. Rikkaruohojakin välillä löytyy, mutta ne vain elävöittävät ruohikkoa – kunhan niiden kitkemiseen ei koko aika mene. Lannoitettakin tarvitaan monenlaista, jotta kaikenlaiset ruohonkorret saataisiin kasvamaan.

Monia kokemuksia, ajatuksia ja ideoita rikkaampana kohti kesää ja toivottavasti myös uusia tulevaisuuden haasteita,

 

minna nummenmaa-2Minna Nummenmaa

Psykologian vs. lehtori, Naantalin lukio

Erikoistutkija, Turun yliopisto, Oppimistutkimuksen keskus