Intoa ja uskallusta koordinoivan hankkeen avulla

Meidän koulu –hanke on opetushallituksen tukema oppimisympäristöhanke alakoulussa Turussa. Kehittämishankkeemme pitää sisällään kolme erillistä osa-aluetta, joilla kaikilla pyrimme lisäämään oppilaiden äänen kuulumista koulun arjessa. Koulussamme työskentelee opettajien ja avustajien työpareina hankerahan turvin kaksi koulutaiteilijaa: kirjailija Reetta Niemelä ja kuvataiteilija Katja Mesikämmen. Heidän kanssaan oppilaat ovat saaneet toteuttaa monia upeita projekteja, joiden tuotokset näkyvät konkreettisesi koulun tiloissa. Molemmat taiteilijat tukevat koulun tavoitteita ja useamman aikuisen läsnäolo toiminnoissa lisää turvallisuutta ja edesauttaa kiireettömien vuorovaikutustilanteiden syntymistä.  Hanketta koordinoi pedagoginen suunnitteluryhmä, joka koostuu Hannunniitun ja C.O.Malmin koulun opettajista. Yhteinen suunnitteluelin on tärkeää, koska C.O.Malmin koulussa on paljon kielihäiriöisiä lapsia, joiden erityistarpeet tulee ottaa huomioon. Kolmas osa-alue on sosiaalinen media¸ jonka mahdollisuuksista olimme alkuun vain jotenkin selvillä.

Koordinoivan hankkeen rooli

Mitä sosiaalinen media voisi tarkoittaa alakoulussa, jossa oppilaat ovat 7-13 –vuotiaita? Tunsimme, että sosiaalinen media voisi tarjota meille uuden väylän oppilaiden sielunelämään tutustumiseen ja sen myötä positiivisia kokemuksia puolin ja toisin. Emme kuitenkaan oikein tienneet, mistä lähteä liikkeelle.  Suurin osa opettajista oli ja on edelleen aivan ulalla koko asiasta. Ja koska kyseessä on asia, jota ei tunneta, se myös koetaan pelottavaksi ja turhaksi. Tässä vaiheessa, onneksi, koordinoivan hankkeen edustaja Jere Rinne otti yhteyttä ja aloimme yhdessä pohtia, mitä ryhtyisimme tekemään. Aluksi myös koordinoivan hankkeen rooli oli meille epäselvä. Onko koordinoiva hanke meidän tekninen tukemme? Mitä meiltä odotetaan? Olemmeko yhtään samalla taajuudella?

Keskustelut Jere Rinteen kanssa toimivat meillä koko sosiaalisen median käytön käynnistäjänä. Hän rohkaisi meitä vain avaamaan blogin oppilaille ja katsomaan ottavatko he sen omakseen. Monet alakoululaiset eivät kuitenkaan edes tunteneet sanaa blogi, joten koulutusta tarvittiin. Perinteinen väylähän kulkee aina opettajan kautta, mutta nyt koimme, että se olisi liian hidas tie.

Olemme pyrkineet muuttamaan koulun toimintakulttuuria oppilaita osallistavaksi ja näin ollen tuntui oikealta tavalta kouluttaa oppilaat ensimmäiseksi blogien käyttöön. Suunnittelimme koulutusta yhdessä Jere Rinteen kanssa ja hän toimi myös kouluttajana oppilaiden koulutuspäivässä. Valitsimme ensimmäiseen koulutukseen kultakin 4.-6. luokalta kaksi oppilasta. Yhden koulupäivä aikana oppilaat olivat ottaneet uuden välineen haltuun täysin ennakkoluulottomasti.

Koordinoiva hanke kiskoo meitä eteenpäin kohti uusia haasteita

Ilman koordinoivan hankkeen apua, innostusta ja koulutusta, emme ehkä olisi saaneet avattua hankkeen blogia ollenkaan. Nyt se alkaa olla jo oppilaille tuttu ja monet luokat ovat innostuneet julkaisemaan omia juttujaan blogissa. Koulun lempiruokakin saatiin selville, kun oppilaat äänestivät munkoulu-blogin kyselyn avulla.

Olemme saaneet myös mahdollisuuksia kertoa hankkeestamme koordinoivan hankkeen järjestämissä tilaisuuksissa. Hyvä palaute ja uudet työtavat ovat kannustaneet meitä sosiaalisen median puolella eteenpäin. Sosiaalisen median Road Show –tapahtuman jälkeen luokan läksyblogin perustaminen tuntui täysin luonnolliselta asialta. Nyt muutaman kuukauden käytön perusteella, voin todeta sen tukevan hienosti koulutyötä, kodin ja koulun välistä yhteistyötä sekä oppilaiden vastuuntuntoa. Blogi pyörii täysin luokan järjestäjien päivittämänä, eikä vielä kukaan ole sitä unohtanut, vaan se koetaan tärkeäksi. Sosiaaliselle medialle löytyy kuin löytyykin sopiva kolo alakoulun arjessa.

                                                                                       Minna Haavisto, luokanopettaja Hannunniitun koulu, Turku

 

Piditkö artikkelista?