Inspiraatio, kuin tähden lento!

Oletko kohdannut inspiraation, siis sellaisen puolihulluuden puuskan, joka on saanut sinut ryhtymään mielettömään urakointiin vaikkapa sitten aamulla kello kolme? Useat ovat saaneet.

Kun inspiraation saa, se on upea tunne. Ainakin hetken tuntee kuin kaikki, tai melkein kaikki, olisi mahdollista. Sitä ikään kuin näkee kokonaan uusia puolia itsestään ja muista, kenties koko maailmasta.

Me ihmiset olemme siitä kummallisia, että inspiroidumme niin erilaisista asioista. Joku meistä innostuu, kun näkee persoonallisia vaatteita. Toinen innostuu perhosista, yksi teknisistä vempeleistä, joku musiikista ja joku vaikkapa, niin, vaikkapa nyt blogeista.

Vaikka jokainen meistä on joskus saanut inspiraation, tuntukin hassulta, että inspiraation syntyä ei vieläkään osata selittää. Ei tiedetä, mistä inspiraatio milloinkin johtuu. Ei tiedetä sitä, miksi inspiroidumme niin erilaisista jutuista, eikä edes sitä, miksi vain murto-osa päivittäin kokemistamme asioista kykenee säpsähdyttämään meidät oikein kunnolla hereille. Ehkä juuri tässä taianomaisuudessa onkin osaselitys sille, miksi inspiraatio tuntuu niin hyvältä.

Suhaaja ei saa inspiraatiota

Inspiraatio ei pidä kiireestä. Tämän olet itsekin huomannut: kun on kiire, saattaa kyllä saada aikaan paljon, mutta tekemisen kytkeytyy vain harvoin intoa. Todellinen innostuminen taitaakin useimmiten liittyä vapaa-ajan puuhiin, tekemiseen, jonka olemme saaneet itse valita.

Yksi inspiraation ihmeellisyyksistä on se, että sitä ei voi pakottaa esiin. Sitä ei myöskään voi maanitella. Inspiraatiota ei myöskään voi ostaa.

Olen kuullut kirjailijoiden sanoneen, ettei inspiraatiota voi odotella kirjoittaakseen. Olipa innostusta tai ei, on vain pakko istua alas päivästä toiseen ja naputeltava tekstiä.

Toki taiteilijoiden ”inspiraation ryöpsähdyksistä” paljon puhutaan. Nämäkin puheet taitavat kuitenkin olla enemmän kaihomielisten historioitsijoiden puheita kuin todellisuutta. Jos taide syntyisi vain inspiroitumisen varassa, monen taidemuseon seinät olisivat ilman tauluja. Eikä museoita edes olisi.

Toisaalta. Vaikka keksijät, tutkijat ja taiteilijat ovat vakuuttaneet, että on naurettavaa uskotella luovan prosessin syntyvän inspiraatioiden varassa, äkillisten oivallusten merkitystä ei pidä kokonaan kieltääkään. Kyllä niitäkin joskus tulee. Ja kun ne tulevat, ne ovat hyödyllisiä.

Ne vain ovat liian harvinaisia pitääkseen yksinään koko kulttuuria pystyssä.

Inspiraation yllättäessä

Entäpä sitten, jos ja kun inspiraatio tulee? Muista, että se ei säily ikuisesti. Inspiraatio on kuin tähdenlento. Se on kuin tuore, siloposkinen omena tai… vaikkapa keittiön pöydälle unohtunut maito: se vanhenee nopeasti.

Kun inspiraatio tarttuu sinuun, tartu sinäkin kaksin käsin siihen. Pane se töihin. Heti! Niin kannattaa tehdä, koska et voi laittaa inspiraatiota hyllylle pariksi päiväksi ja palata sen pariin ikään kuin paremmalla ajalla. Et voi, koska parempaa aikaa ei ole. Et nimitäin ole enää silloin asiasta niin innoissasi. Niin siinä käy.

Kun inspiraatio iskee päälle, se on säälimätön vekkuli. Se panee sinut rehkimään, mutta toisaalta, se myös antaa paljon. Se kasvattaa kylkiisi siivet. Se panee sinut tekemään ihmeitä. Voit helposti tehdä parin viikon työn vuorokaudessa.

Sekin on joskus nähty.

Juha T Hakala, Professori

(Artikkeli on alunperin julkaistu Inno-onni 2011 sivustolla)