Marraskuussa 2011 lähestyimme Oppimisympäristöt (www.oppiminen.fi) koordinointihankkeiden tutkijoiden kanssa kaikkia Suomen peruskoulujen ja lukioiden rehtoreita sähköpostilla, jossa pyysimme heitä välittämään tutkimuskyselyn oman koulunsa opettajille. Kyselyn osa-alueita olivat laitteet ja ohjelmistot, etäopetus, pelit ja virtuaaliset ympäristöt sekä sosiaalinen media opetuksessa. Etäopetuksen osuudessa selvitimme opettajien kokemuksia ja näkemyksiä etäopetuksesta – myös niiltä opettajilta, jotka eivät ole koskaan opettaneet etänä.

Kaiken koulukiireen keskelläkin saimme kyselyyn vastauksia 2493 opettajalta ympäri Suomea. Jo ensimmäisen päivän aikana vastauksia saapui useita satoja, mikä kertonee siitä, että asia koetaan tärkeäksi ja ajankohtaiseksi. Suuret kiitokset kaikille vastanneille opettajille! Etäopetuksen osuuden tutkimustuloksiin voi tutustua tarkemmin EKOn sivuilla www.etaopetus.fi kohdassa tutkimustuloksia.

Miltä sitten etäopetus näyttää Suomessa tämän selvitystyön tulosten valossa? Vaikuttaisi siltä, että etäopetus nojaa pitkälti tuttuun ja turvalliseen. Valtaosa opettajista käyttää etäopetuksessaan tuttuja sovelluksia kuten sähköpostia, oppimisalustoja ja videoneuvottelulaitteistoja. Sen sijaan tällä hetkellä monia opetuksen parissa työskenteleviä puhuttava sosiaalinen media ei ole saanut kovin vankkaa jalansijaa etäopetuksessa, vaikka erilaisia kokeiluja on ollut jonkin verran.

Nähtäväksi jääkin mihin suuntaan ollaan menossa. Tämän hetkinen koulujen tekninen varustelu sekä tekninen ja pedagoginen tuki ei monissakaan kouluissa anna kovin hyvää pohjaa uuden kokeilemiseen – aikaa ja vaivaa kun tuntuu menevän siihen, että saadaan vanhakin toimimaan: ”Parhaimmillaan se (etäopetus) olisi opettajalle teknisesti ongelmatonta, tarjottaisiin koulutusta ennen etäopetusta ja ennen kaikkea SEN AIKANA, kun niitä ongelmia on tullut puitavaksi!” (kyselyyn vastannut opettaja).

Huolimatta haasteista ja ongelmista, etäopetukseen kuitenkin suhtaudutaan melko myönteisesti – myös niiden opettajien keskuudessa, jotka eivät ole koskaan etänä opettaneet. Erityisesti inhimilliset syyt, kuten oman oppilaan sairastuminen pidemmäksi aikaa, saa useimmat opettajat ainakin harkitsemaan etäopetuksen käyttöä. Kuitenkin monilla, erityisesti alakoulun opettajilla, suhtautuminen etäopetukseen on hyvin varauksellista. Monien opettajien mielestä etäopetus ei voi koskaan toimia samoin kuin lähiopetus, koska etäopetuksessa vuorovaikutus ei ole samanlaista kuin lähiopetuksessa.

Vuorovaikutus verkon kautta ei varmastikaan ole samanlaista kuin kasvokkain. Toisaalta, tarvitseeko sen ollakaan? Etäopetuksessa kuitenkin tarvitaankin ihan samoja asioita kuin lähiopetuksessa: vuorovaikutusta, oppilaiden motivointi, oppilaiden aktivointia, arviointia jne. – toimintatavat vain ovat erilaiset. Voisiko ajatella, että nyt ja tulevaisuudessa ihmiset tarvitsevat myös kasvokkaisen vuorovaikutustaitojen lisäksi verkkovuorovaikutustaitoja? Voisiko etäopetus olla yhtenä keinona tähän – ihan alakoulusta lähtien? Tai olisiko ylipäänsä parempi unohtaa etäopetus ja puhua vain opetuksesta ja erilaisista opetusmenetelmistä, joista etänä opettaminen on vain yksi tapa monien muiden joukossa?

Jäämme miettimään tätä ja jatkamme tutkimusta etäopetuksen parissa.

Raportti tutkimustuloksista löytyy Tutkimustuloksia-sivulta

KT, erikoistutkija
Minna Nummenmaa
Oppimistutkimuksen keskus
Turun yliopisto