tykkaa-tasta

TYKKÄÄ TÄSTÄ!

Hannele Niemi ja Riitta Sarras ovat toimittaneet teoksen ”Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa” (PS-Kustannus 2012). Teoksen kokoamisen taustalla on Opettajien ammattijärjestö OAJ:n v. 2000 perustama Opetusalan eettinen neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana toimii Hannele Niemi.

Teoksessa ei anneta normeja tai suosituksia opettajien toimintaan sosiaalisen median kentässä, vaan nostetaan esiin opettajien ja sosiaalisen median suhteeseen liittyviä kysymyksiä, kokemuksia ja pohdintoja. Teos sisältää kahdeksan artikkelia, joiden kirjoittajina on kymmenen sosiaalisen median, opetus- ja kasvatusalan, opetuksen kehittämisen ja media-alan asiantuntijaa.

Matti Mäntymäki: Lapset ja nuoret sosiaalisessa mediassa

Mäntymäki on tutkijatohtori Turun kauppakorkeakoulussa. Hän on tehnyt väitöskirjansa Habbo Hotellin toistuvan käytön ja virtuaalisen ostamisen vaikuttimista suomalaisten nuorten keskuudessa.

Mäntymäki selvittelee artikkelissaan sukupolvien välisiä eroja suhteessa tieto- ja viestintätekniikkaan ja sen hyödyntämiseen. Hän esittelee tunnetun sukupolvijaottelun: X (digitaaliset maahanmuuttajat, s. 1961-1979), Y (digitaaliset uudisraivaajat, s. 1980-1998), Z (diginatiivit, s. 1999-2019).

Z-sukupolvi poikkeaa merkittävästi edellisistä. Esim. käsitys yksityisyydestä ja sosiaalisista suhteista on muuttunut radikaalisti: diginatiiveilla ei ole selkeää eroa yksityisyyden ja julkisen välillä eikä yhteiseen historiaan perustuvaa ystävyyssuhteiden verkostoa samalla tavalla kuin aikaisemmilla sukupolvilla.

Pohjimmiltaan sosiaalisessa mediassa on Mäntymäen mielestä kyse suhteellisen pysyvien yleisten tarpeiden tyydyttämisestä: muiden ihmisten kohtaamisesta ja hyväksynnän kokemisesta, elämyksien saamisesta, ympäristössä tapahtuvien asioiden tietämisestä ja omien tarinoidemme kertomisesta muille.

Hannele Niemi: Opettajan vastuun rajat ja rajattomuus sosiaalisen median keskellä

Niemi toimii kasvatustieteen professorina Helsingin yliopistossa. Hän on ollut mukana mm. monissa opetusteknologiaa tutkivissa hankkeissa.

Niemen mukaan koulun tehtävä on kasvatuksellinen; median ensisijainen tehtävä taas on välittää tietoa ja varmistaa sananvapauden toteutuminen. Niemi korostaa sitä, että koulun tehtävä on soveltaa teknologiaa ja sosiaalisen median palveluja oppimisen ja kasvun edistämiseksi, ei itsetarkoituksena.

Olli Luukkainen: Eettisyys on aina keskeinen osa opettajan ammattia

Luukkainen on OAJ:n puheenjohtaja. Hän pitää tärkeänä sitä, että sosiaalinen media ei saa vaarantaa opettajan työhön liittyvää aikuisuuden tai vastuullisen auktoriteetin vaadetta. Hän tuo esille myös tietosuojanäkökulman: opettajan oltava varsin pidättyväinen kertoessaan sosiaalisessa mediassa työstään.

Nina Lahtinen ja Sanna Haanpää: Juridinen näkökulma opettajan toimintaan sosiaalisessa mediassa

Nina Lahtinen on OAJ:n kehittämispäällikkö ja kasvatus- ja oikeustieteiden maisteri; Sanna Haanpää toimii työmarkkinalakimiehenä OAJ:ssa. Lahtinen ja Haanpää käsittelevät sosiaalisen median koulukäyttöä juridisesta näkökulmasta seuraavan jaottelun mukaisesti: oppilaitos sosiaalisessa mediassa, opettaja sosiaalisessa mediassa vapaa-ajallaan, opettaja häirinnän kohteena sosiaalisessa mediassa.

Anu Mustonen: Sosiaalinen media psykologisena kasvuympäristönä

Mustonen on mediapsykologiaan erikoistunut psykologian tohtori; hän on väitellyt mediaväkivallasta.

Mustosen mielestä tietokone ei ole tehokas laite teknologian vaan sen mahdollistaman vuorovaikutuksen takia; voima on laadultaan psykologista ja sosiaalista, ei tekniikkaan perustuvaa. Koulussa on opittava, että virtuaalisessa maailmassa pätevät samat lait ja säännöt kuin reaalimaailmassakin. Mediakasvatuksessa pienillä lapsilla tulee painottua turvallisten sisältöjen valikointi ja haitallisten välttäminen, myöhemmin itsenäisen, kohtuullisen ja kriittisen mediasuhteen rakentaminen.

Tuula Tamminen: Muuttaako sosiaalinen media lapsen todellisuustajua ja moraalikäsitystä?

Tamminen toimii lastenpsykiatrian professorina Tampereen yliopistossa. Hän toimii myös useiden kansainvälisten lastenpsykiatriajärjestöjen johtotehtävissä.

Tamminen toteaa artikkelissaan, että virtuaalitodellisuus avaa pienen lapsen elämään uudenlaisen välimaaston toden ja epätoden kokemuskenttään ja todellisuudentajun kypsymiseen. Tammisen mukaan emme tällä hetkellä paljoakaan tiedä siitä, miten virtuaalimaailman kommunikaatio ja sosiaalisen median ihmissuhteet vaikuttavat mielen kypsymiseen ja moraalikäsitysten kehittymiseen.

Jari Multisilta: Sosiaalinen media ja verkkovideot viihteessä ja oppimisessa

Multisilta on Tampereen teknillisen yliopiston multimedian professori sekä Helsingin yliopiston koordinoiman monitieteisen oppimisen tutkimuksen verkoston Cicero Learningin johtaja.

Multisillan artikkelissa tarkasteltavana ovat erityisesti Youtube-tyyppiset videopalvelut, jonne siirretään aiemmin kuvattuja videoita. Videopalveluja käytetään tutkimusten mukaan koulutyöhössä melko vähän, vaikka vapaa-ajalla videopalvelujen käyttö on oppilaiden keskuudessa hyvin yleistä. Multisilta kysyykin: ”Pitäisikö koulussa ottaa sosiaalisen median videopalvelut laajemmin käyttöön?” Nimenomaan oppimisen ja opiskelun tueksi tehtyjä videopalvelujakin on olemassa: TeacherTube, SchoolTube, KHAN Akademy.

Multisillan mukaan koulun ja nuorten välillä on digitaalinen kuilu: lapsille ja nuorille koulu näyttäytyy digitaalisena tyhjiönä. Koulussa tulisikin opettaa ns. tulevaisuuden taitoja, joiden apuvälineiksi on tärkeää ottaa sosiaalinen media ja mobiilivideo.

Teemu Arina: Pilvioppiminen ja nuori sukupolvi verkossa

Arina on sosiaalisen median konsultointia tekevän Dicole Oy:n toimitusjohtaja (hän perusti yrityksen 16-vuotiaana v. 1998).

Arina on sitä mieltä, että organisaatioiden itsensä ylläpitämät it-palvelut ovat tulleet tiensä päähän, samoin opiskelijalta katoaa koulureppu. Pilvioppimisessa opiskeltavat asiat, oppimisympäristöt ja oppijat ovat digitaalisesti hajautettuja.

Tulevaisuuden työelämän keskeisin osaaminen liittyy Arinan mukaan verkottumiseen ja yhteistyöhön – yhteisöllisyyteen. Kyseessä on toisiaan tarvitsevuuden logiikka: jokainen tarvitsee toisten tuotoksia parempaan lopputulokseen päästäkseen. Keskeinen muutos tulevaisuudessa ei ole teknologinen vaan kulttuurinen: uusi sukupolvi odottaa oppimisympäristöiltä responsiivisuutta ja interaktiivisuutta.

Juha Paananen