Helpoin tapa kantaa maailmaa harteillaan on seisoa päällään

Avoin verkko, sosiaalinen media ja tieto- ja viestintäteknologia avaavat kouluille uusia ovia oppimiseen ja koko opetuksen uudelleen järjestelyihin. Tähän liittyen, tässä ajassa elää paljon pieniä tarinoita, joista voi alkaa suuri muutos mikää jäsentää niin meidän tapaamme oppia kuin opettaakin. Salman Khan aloitti yhden tällaisen tarinan vuonna 2006 yksinkertaisilla Youtube videoilla. Videoista syntynyt Khan Academy on liike, joka voi hyvinkin ravistella koko opetusjärjestelmää ja samalla tämän päivän uskomuksia siitä miten me miellämme ihmisten kykyjä oppia ja omaksua uusia asioita. 

Vuonna 2006 rahastoalalla Bostonissa työskennellessään Khan auttoi työnsä ohessa New Orleansissa asuvia serkkujaan matematiikan opinnoissa. Aluksi hän käytti Yahoon Doodle notepadia välineenä, mitä piirteli kaavoja samalla kun serkut kuuntelivat. Opetus vastasi pitkältä luokkaopetusta vaikkakin tapahtui verkossa. Pian hän päätti kuitenkin tallentaa opetussessionsa ja jakaa ne avoimesti Youtubessa. 

Välitön, ehkä hieman yllättäväkin, havainto siirtymisestä Youtube -videoihin tuli hänen serkuiltaan. Serkut kokivat Khanin opettamisen parempana videolla kuin mitä se oli ollut hänen läsnäollessaan. Omalle oppimiselle ja siihen liittyville tunteille syntyi näin oma tila, missä sai edetä omaan tahtiin ilman nolostumisia tai muita sosiaalisia paineita mitä helposti tulee opettajan läsnäollessa. 

Youtubessa videot alkoivat löytää uusia yleisöjä. Pian Khan huomasi, miten luennot tuntuivat auttavan ihmisiä, mille matematiikka oli ollut mahdoton pähkinä purtavaksi luokkahuoneessa. Khan tunsi löytäneensä kutsumuksensa ja luopui päivätyöstään ja keskittyi tuottamaan videoita toisten oppimisen tueksi. Näin syntyi Khan Academy, avoin  oppimisympäristö, jossa on tällä hetkellä yli 3000 luentoa eri aiheista vapaasti kaikkien käytettävissä. Academyä on tukemassa mm. Bill Gatesin säätiö sekä Googlen, joiden voimavaroin aineistoa on käännetty eri kielille sekä matariaalin käyttöä tukemaan koulukäytössä on kehitetty ohjauksellisia työkaluja. 

Reilu neljä vuotta sitten Coloradolaisen lukion kemian opettajat Jonathan Bergmann ja Aron Sams halusivat tukea omassa opetuksessaan lyhyillä luentovideoilla opiskelijoita, jotka olivat syystä tai toisesta estyneitä olemaan tunneilla. Pian kuitenkin he huomasivat, myös tunnilla olleiden opiskelijoiden hyödyntävän tallenteita. Tämä haastoi opettajaparin miettimään koko tapansa opettaa uusiksi hyödytäen luentovideoita.  

Bergmann ja Sams päätyivät malliin missä asia opeteltiin kotona ja harjoittelua terävöitettiin yhteisellä ajalla luokassa. Tätä mallia he alkoivat kutsua nimellä Flipped Class room teaching, joka voitanee kääntää vaikkapa käänteiseksi luokkaopetukseksi. Bergmann ja Sams havaitsivat että he pystyivät keskittymään enemmän oppitunnilla olemaan läsnä yksittäisille opiskelijoille, auttaen heitä yksittäisissä ongelmissa ja väärinkäsityksissä koskien opittavaa asiaa. Samalla luokan opiskelijat, joille uusi opittava asia on jo auennut, saavat arvokkaita rooleja tukiessaan toisiaan luokkahuoneessa. Samalla he syventävät omaa oppimaansa auttessaan luokkatovereitaan. 

Flipped class room pedagogiikka leviää parhaillaan nopeasti Yhdysvalloissa. Bergmann ja Sams ovat nykyisin kysyttyjä puhujia eri seminaareissa ja kaksikko on kirjoittanut uudesta pedagogiikasta oman kirjan – Flip Your Classroom: Reach Every Student in Every Class Every Day. Kirjaa ei ole vielä saatavilla, mutta se on ennakkotilattavissa ainakin Amazonista.  

Khanin materiaaleja on käytetty myös Bergmannin ja Samsin periaatteiden mukaisesti luokkaopetuksessa. Näiden kokeilujen kautta Khanin on tehnyt merkittävä havainnoin liittyen eri yksilöiden tapaan oppia. Oppilaiden joukossa on aina ryhmä,  joille on aluksi varsin vaikeaa omaksua opittava asia ja heidän eteneminen on alussa hidasta. Kuitenkin kun näille oppijoille annetaan mahdollisuus edetä omassa tahdissa ja huolehditaan etteivät he jää jälkeen, tulee näistä oppilaista käänteisessä opetuksessa myöhemmin niitä nopeita omaksujia! Tämä haastaa meidät miettimään matemaattisten aineiden oppimiseen ja opettamiseen liittyviä olettamuksia ja myyttejä mitä meillä on. Ehkä matematiikka on sittenkin aine, jonka voi oppia kuka vain, kunhan sille annetaan henkilökohtainen tila ja luovutaan synkroonisesti etenevästä luokkaopetuksesta. 

Suomalaista opetusjärjestelmää on kehuttu siitä miten se ei jätä heikkoja oppilaita huomiotta, me emme ole keskittyneet vain niihin jotka pärjäävät hyvin luonnostaan nykyisessä koulujärjestelmässä. Kuitenkin vanhoilla malleilla opettaessa yksittäisen opettajan paine ohittaa heikot kasvaa väistämättä. Käänteisen luokahuoneen pedagogiikka kestää paremmin suurempia opiskelijaryhmiä. Kiehtovaa on myös miten tässä teknologiaa hyödynnetään lähentämään ihmisiä ja antamaan inhimillisyydelle lisää tilaa. Luokassa on yhteisellä ajalla niin monta ääntä kuin on oppijaakin, entisen yhden äänen ja vaiennetun luokan sijaan. Vaikka opettaja on tunnilla vähemmän äänessä kaikille yhtä aikaa, niin hänen roolista tulee monelle oppijalle entistä arvokkaampi ja henkilökohtaisempi substanssiohjauksen kohdistuessa juuri hänen ongelmakohtiin.  

Talouden kiristyessä perinteinen logiikka ajaa kouluja kohti suurempia luokkakokoja ja moni opettaja voi kokea kannattelevansa maailmaa harteillaan. Oppilaita vain alkaa olla yksinkertaisesti liikaa nykyisillä malleilla. Teknologian tuomat läpäisyt vanhoihin rakenteisiin antaa meille mahdollisuuden tarkastella vanhaa asiaa uudesta näkökulmasta. Maailmaa on helpointa kantaa harteillaan kääntymällä itse ylösalaisin – seisomalla päällään. Se on juuri mitä on tehty luokkaopetukselle flipped class room -mallissa. 

Luokkaopetukseen löytyy näillä opeilla varmasti jo paljon uutta puhtia. Samalla kuitenkin Khan Academyn ja Flipped class roomin oppien valossa väkisinkin pysähtyy miettimään mikä on perinteisen oppikirjan paikka tässä kaikessa? Ehkä me elämmekin nyt aikaa, milloin oppikirjojen korvaaminen oppilaiden henkilökohtaisilla miniläppäreillä tai padeillä on todellinen vaihtoehto. Oppimateriaalina voi toimia verkon avoimet sisällöt sekä eri opettajien tuottamat universaalit oppimateriaalit, joita voidaan jakaa meillä Suomessa esim. YouTubessa, LeMillissä tai vaikkapa Wikiopistossa.  

Permalink

| Leave a comment  »

Piditkö artikkelista?