Into korkealla, perhosia vatsassa. Mistä on kysymys?

Ekasta koulupäivästä ainakin. Paljon kysymyksiä pyörii pienessä päässä. Onkohan ope kiva? Saanko uusia kivoja kavereita? Onko ruoka hyvää? Tuleeko paljon läksyjä? Millaisen koulurepun saan?

Aikuisesta tuntuu aika lailla samalta työpaikan vaihdon yhteydessä. Jännittää, mutta into on valtava. Pääsee tekemään ja oppimaan aivan uusia kiinnostavia asioita ja tutustumaan uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin. Uuden koulurepun sijaan saa siistin, tyhjän työpöydän. Viimeksi mainittu tilanne tosin on väliaikainen, mutta niin taitaa olla koulurepun uutuuskin.

Päädyin vaihtamaan työpaikkaa reilun viiden vuoden työrupeaman jälkeen.  Kesälomalla jo malttamattomana luin uuden työpaikan asioita – ei siksi että olisi tarvinnut, mutta kiinnosti. Uusi työpaikka tuntuu joka kerta yhtä kiehtovalta. Aloitin työn Ylioppilastutkintolautakunnassa elokuun alussa.  Edeltäjäni jää eläkkeelle lokakuun alussa ja näin minulla tarjoutui korvaamattoman arvokas mahdollisuus olla pieni aika hänen kanssaan yhdessä työskentelemässä.  Paljon puhutaan hiljaisen tiedon siirtämisestä. Hiljaista tietoa voi säilöä monella tavalla, mutta siirtäminen on toinen juttu. Aito tiedon siirtyminen sujuu parhaiten työskentelemällä arjessa yhtä aikaa kolmen K:n taktiikalla: katsele, kuuntele ja kysele.

Ylioppilastutkinto on lähes 160 -vuotta vanha traditio, joka on toki muuttunut aikojen saatossa, mutta sinnikkäästi pitänyt pintansa. Se järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja siihen osallistuu vuosittain lähes 80 000 kokelasta, jotka suorittavat yhteensä noin 200 000 koetta.
Miten niin paljon? Eihän vuosittain tule niin montaa uutta ylioppilasta?
Ylioppilastutkinto on mahdollista hajauttaa useammalle tutkintokerralle ja tämä mahdollisuus selittää vuosittain osallistuvien suuren määrän. Osa suorittaa ehkä vain yhden kokeen, toiset useampia samalla tutkintokerralla.
Jotta tällaisen massakokeen toteutus ylipäätään onnistuisi samanaikaisesti kaikissa kouluissa, täytyy kaiken toimia taustalla täsmällisesti ja virheettä. Tehtävien täytyy olla valmiina ajoissa, käännettynä molemmille kotimaisille kielille ajoissa, lähetettynä turvallisesti kouluihin ajoissa, oikeat määrät ja oikeat kokeet oikeisiin paikkoihin huomioiden yksittäisten kokelaiden erityistarpeet.
Ja aikanaan sitten todistukset tutkinnon suorittaneille matkaan ajoissa.  Välissä tehdään valtava määrä työtä arvostelun parissa sekä kouluissa että lautakunnassa.

Kaikki tämä ja paljon muutakin sujuu kellontarkasti viritetyn prosessin ja osaavien ihmisten ansiosta. Tähän maailmaan olen päässyt perehtymään käytännössä viimeisten kolmen viikon aikana ihan ikiomassa oppimisympäristössäni.

Kaikki toimii, mutta varmasti seuraavien seitsemän vuoden pestini aikana haasteita tulee riittämään. Niitä on kirjattu koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisohjelmaankin lähivuosien osalle.

Haaste on myös mahdollisuus, kyse on asenteesta. Jatketaan yhteistyötä!

 

Kaisa Vähähyyppä
pääsihteeri, Ylioppilaslautakunta 

(Julkaistu alunperin blogissa www.larmiljoer.fi)

 

Piditkö artikkelista?