SoMy-hankkeiden ja IT-kouluttajien seminaarissa Sosiaalisen median pedagogiikka ja oppimisen uudet haasteet Tallinnassa 22. – 23.3.2013 tutustuimme sosiaalisen median opetuskäyttöön Suomessa ja Virossa.

SoMy-hankkeet

Opetushallituksen rahoittamat Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa SoMy -hankkeet esittäytyivät meno- ja paluumatkalla laivan kokoustilassa. Juha Paananen kertoiSoMy-koordinointihankkeen toiminnasta ja tarjosi kokonaiskuvan kahdestakymmenestäkahdesta SoMy-kehittämishankkeesta.

Minna Koskinen kertoi sosiaalisen median opetuskäytön tutkimuksista. Opettajille suunnatussa kyselytutkimuksessa marraskuussa 2011 todettiin, että sosiaalinen media monipuolistaa ja ajankohtaistaa opetusta ja oppimissisältöjä, mutta teknologia ei aina toimi ja päätelaitteita on niukasti. Oppilaille suunnatussa kyselytutkimuksessa syksyllä 2012 todettiin, että vaikka oppilaat käyttävät internetiä ja sosiaalista mediaa vapaa-ajallaan, he tarvitsevat pedagogista ohjausta käyttäessään niitä opiskelussa.

Sari Piisi kertoi Lukio 3.0 Nyt! -hankkeesta, jossa neljä porilaista päivälukiota ja aikuislukio antavat toisilleen vertaistukea ja etsivät yhteisöllistä oppimis- ja opetustapaa parvi- tai pariälyllä. Mitä ovat tulevaisuuden taidot ja miten niitä voisi arvioida?

Jukka Manninen kertoi Oppijat-hankeen jatkohankkeesta mOppijat-hankkeesta. Oppijat-hankkeessa on kehitetty Peda.net-ympäristöä ja PLE:tä oppijoiden omaan tilaan, jota he voivat käyttää hankkeen ja opintojen päätyttyäkin. mOppijat-hankkeessa ympäristöä kehitetään pelilliseksi ja mobiiliksi.

Eija Kalliala kertoi Kulkuri-jatkohankkeesta ja KOKUKE-hankkeesta. Kulkuri-jatkohankkeessa ulkosuomalaisille lapsille kehitettyä oppimismateriaalia ja -ympäristöä käytetään Tarton suomalaisessa koulussa, Turussa opettajainkoulutuksessa sekä Tampereella yläasteen erityisopetuksessa. Kouluruokalassa eri puolilla maailmaa käytetään ilmiöpohjaista oppimista.

KOKUKE-hankkeessa ylitetään oppiainerajoja ja yhdistetään kotitaloutta, kuvaamataitoa ja kemiaa. Opettajat pitävät omat tuntinsa, mutta keskustelevat keskenään siitä, mitä milläkin jaksolla opetetaan. Oppilaat voivat kuvata kuvis-tunnille työskentelyään kotitaloustunnilla ja saada ahaa-elämyksiä pohtiessaan kotitaloustunnilla törmäämiinsä ilmiöihin, joita on käsitelty kemiantunneilla.

Jarkko Sairanen kertoi Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus -hankkeesta, Tää on mun juttu -hankkeesta sekä Y-love-hankkeesta Tää on mun juttu -hankkeen esittelyvideo oppilaiden tuotoksin konkretisoi hyvin, miten opetus monipuolistuu sosiaalisen median avulla.

Tulevaisuuden taidot ja niiden arviointi

Sari Piisi kysyi alustuksessaan, mitä ovat tulevaisuuden taidot ja miten niitä voisi arvioida. Pohdimme tulevaisuuden taitoja neljässä ryhmässä.

Ensimmäisen ryhmän mukaan tulevaisuuden taitoja ovat elämästä selviytyminen, jatkuva kehittäminen ja joustavuus muutostilanteissa. Uutta osaamista pitäisi rakentaa vanhan päälle, mutta vanhentuneista rutiineista pitäisi myös oppia pois.

Toinen ryhmä korosti yhteistyötä; ihmisen pitäisi ymmärtää, mitä hän itse jo osaa, yhdistää siihen toisten osaamisesta poimimaansa sekä etsiä lisätietoja ja -resursseja ja ilmaista itseään eri medioissa. Erilaisten osaajien juttuja voisi kokeilla, innostua ja innostaa. Toisaalta tarvitaan myös perustaitojen oppimista.

Kolmas ryhmä keskittyi kansainväliseen kauppaan, joka toisi rahaa Suomeen. Ryhmän mukaan tulevaisuudessa olennaisia ovat taidot, joilla Suomessa kehitetään ulkomaille myytäviä tuotteita ja palveluita.

Neljännen ryhmän mielestä tulevaisuuden taitoja ovat yhdessä tekeminen, viestintä ja oppimaan oppiminen. Lisäksi ryhmä toi esiin uskalluksen epäonnistua sekä kyvyn sietää epävarmuutta ja keskeneräisyyttä. Kriisin kokenut ja siitä selvinnyt opiskelijaryhmä on oppinut paljon.

Tulevaisuuden taitoja pitäisi arvioida kurssin aikana eikä vasta sen jälkeen. Vertaisarviointi ei saisi olla pelkkää hymistelyä. Tulevaisuudessa tarvitaan taitoa antaa ja vastaanottaa julkista, rakentavaa palautetta.

Tieto- ja viestintätekniikka ja sosiaalinen media opetuksessa Virossa

Tallinnan yliopiston Opetusteknologiakeskuksen johtaja Mart Laanpere toivotti meidät tervetulleiksi Tallinnan yliopistoon ja kertoi, että Virossa ICT-opettajien yhdistys perustettiin viime vuonna. Virossa kaikki ovat tottuneet avoimeen verkkoon ja internetiä käytetään enemmän kuin EU:ssa keskimäärin.

Neuvosto-Virossa 1980-luvulla tietotekniikka ja ohjelmointi olivat pakollisia oppiaineita, vaikka oppilaat vihasivat turhan teoreettista oppikirjaa. Kun kaikkien sotateknologian tehtaiden piti antaa jotain yhteiskunnalle, niin Narvassa rakennettiin kouluihin Juku-tietokoneita, joita ohjelmoitiin qBasicilla ja Pascalilla.

Itsenäisessä Virossa ohjelmoinnin opiskelu jätettiin yliopistoihin. Kouluissa tietokoneita käytettiin muuhun kuin ohjelmointiin. Opetussuunnitelmissa ei enää mainittu tietokoneita, mutta tieto- ja viestintätekniikkaa ja mediaa käytettiin kaikissa oppiaineissa.

Tietoyhteiskunnan teknologiat -kurssilla viidesluokkalaisille opetetaan, miten ID-kortilla pääsee kunnan ja kaupungin palveluihin ja miten se toimii bussikorttina, kirjastokorttina, pankkikorttina ja allekirjoittamisessa. Tosin opettajat ovat hiukan huolissaan, kun kortinlukijalaitteita ei ole riittävästi, oppilaat unohtavat salasanojaan ja sertifikaatit vanhenevat ennen korttia. Kahdeksasluokkalaisille opetetaan julkisten it-palveluiden käyttöä ja PLE:n rakentamista blogeista, wikeistä ja muista sosiaalisen median palveluista.

Ilmiöpohjainen pedagogiikka (cross-curriculum) on Virossa yleistä, vaikka monet opettajat eivät tiedosta käyttävänsä sitä. Tutkiva oppiminen on yleistynyt niin, että yhden valtiollisen tentin voi korvata tutkimustyöllä, samoin ylioppilaskirjoituksissa yhden tentin sijaan voi laatia tutkimusraportin ja puolustaa sitä julkisessa väittelyssä. Virossa ylioppilaskirjoituksissa on nykyisin kolme pakollista ainetta: äidinkieli, vieras kieli ja matematiikka.

Tallinnan teknillisessä korkeakoulussa ei olla tyytyväisiä siihen, että ohjelmointi ei enää ole pakollinen oppiaine. Parikymmentä koulua on kuitenkin opettanut ohjelmointia. Koulussa käytetään Scratch-kieltä, joka innostaa lapsia, mutta saattaa varttuneista oppijoista tuntua liian leikilliseltä. Myös Microsoftin kotoista Kodua käytetään paljon.

Technology & innovation -kurssilla jokaisen oppilaan pitää ainakin kerran tehdä jotain, jossa käytetään uutta teknologiaa innovatiivisesti niin, että siitä on hyötyä asiakkaille. Oppilasryhmässä on erilaista osaamista, yksi osaa ohjelmoida, toinen muotoilla ja kolmas markkinoida sosiaalisessa mediassa. Esimerkkiskenaarioista oppilasryhmät saavat hyviä ideoita.

Safety and security -kurssilla käsitellään paitsi liikennettä myös verkkoturvallisuutta.

Erityisopetus jakautuu tukiopetukseen ja erityisopetukseen. Erityisopetusta tarvitsevat oppilaat ovat muiden oppilaiden kanssa samassa sosiaalisessa ympäristössä, mutta heillä on jotain hiukan enemmän erityisopettajan kanssa. Henkilökohtaisen opetussuunnitelman oppimistavoitteet määritellään oppilaan kykyjen mukaan. Kotona opiskelevat puolestaan tulevat kerran viikossa kouluun saamaan neuvoja.

Ala-asteen opettajista viidesosa pitää luokan blogia, jossa kerrotaan sanoin ja kuvin koulun tapahtumista. Tekijänoikeusjärjestöt puuttuvat koulujen virallisiin sivuihin ja niiden kuviin, mutta eivät blogeihin.

Ohjelmoinnille ei opetussuunnitelmassa juurikaan ole tilaa, kun taloustieteitä painotetaan ja uskonto on uutena asiana palaamassa opetukseen. ECDL oli mukana opetussuunnitelmassa, mutta nyt kaksi koulutusyritystä vastaavat siitä Virossa.

Muutama vuosi sitten päättyneestä Suomen Virtuaaliyliopistosta on otettu oppia. Informaatioteknologiasäätiön e-oppimisportaaliin on koottu paljon olennaista Viron e-oppimisesta.

Kristi Rahn, joka vastaa Tiikerinloikka-hankkeessa ohjelmoinnin opettamisen kehittämisestä, kertoi leikkimielisten ohjelmointitehtävien opettavan järjestelmällistä, loogista ajattelua, ongelmanratkaisutaitoja ja matematiikkaa. Palasista geometrisia kuvioita rakentava oppilas ohjelmoi nuolinäppäimillä. Kaeru jump on yksi ohjelmointipeleistä.

Tiikerinloikan koulutusportaalissa Koolielu on oppimisaihioita, suosituksia eri luokka-asteiden digipalveluista sekä 3 – 6 viikon kursseja opettajille.

Näimme videolta, miten oppilaat simuloivat ohjelmointia antamalla käskyjä, joita toinen oppilas tottelee kuten ”Kävele viisi askelta eteenpäin”, ”Siirry vasemmalle”. Robottipeli on oppilaiden suosikki eivätkä he pelatessaan ajattele ohjelmoivansa. Ohjelmointi Scratchilla, Logolla ja Kodulla on niin helppoa, että jo pienet lapset rakentavat animaatioita ja pelejä itsenäisesti, kun opettajat ensin rakentavat heille peruskomponentit.

Jaagup Kippar on valmistanut kouluihin samanlaista oppimismateriaalia kuin yliopistojen ohjelmoinnin alkeiskursseilla käytetään.

Avoimet oppisisällöt

Anne Rongas kertoi yhteistuotannosta ja avoimista oppiresursseista, Opetus.tv:stä, Khan Academysta, TED-videoista ja MOOCista. Kun erilaisten taustayhteisöjen aineistoja yhdistetään uusiksi kokonaisuuksiksi, tarvitaan kriittisyyttä ja mediataitoja sekä tekijänoikeuksien hallintaa. Verkossa on paljon valmiita koosteita, kursseja ja oppimisprosesseja. Sisältöjä voi jakaa erilaisissa palveluissa ja tiedon jatkuvasta virrasta poimia kiinostavia elementtejä. Autenttisessa tilanteessa päästään verkon aineistosta hakemaan taustatietoja esimerkiksi metsässä kasvavasta sienestä. Oppimisen verkostoissa Sometussa ja Vinkkiverkossa opettaja kohtaa vertaisiaan.

Vuorovaikutteiset oppimateriaalit kaikille päätelaitteille

Kari Vatanen kertoi html5-tekniikkaa käyttävästä Mobie Zinesta, jolla voidaan helposti tuottaa vuorovaikutteisia oppimateriaaleja kaikille mahdollisille laitteille. Mobie Zinen kehityksessä on ollut kolme tavoitetta: sisällön tuottamisen helppous, sisällön toimivuus kaikilla mahdollisilla päätelaitteilla ja tietoturva. Vain mielikuvitus on rajana, kun tuotetaan, muokataan ja integroidaan avoimia sisältöjä tai kaupallisia materiaaleja. Mobie  Zine taittaa materiaalit eri päätelaitteille ja tukee matemaattisia kaavoja LaTex-kielellä.

Rasberry Pi

Tero Toivanen ja Tarmo Toikkanen tutustuttivat meidät Rasberry Pi:hin.

Tero Toivanen toi kokoustilaan Rasberry Pin, joka edullisena takaisi oman päätelaitteen jokaiselle oppilaalle. Hän jakoi meidät kolmeen ryhmään: teknologia, sisällöntuotanto ja ohjelmointi. Vajaassa tunnissa pureuduimme uuden välineen mahdollisuuksiin. Teknologiaryhmä kytki Rasberry Pin lisäosat ja sai sen toimimaan, sisällöntuotantoryhmä laati pienen animaation Scratchin visuaalisessa ohjelmointiympäristössä ja ohjelmointiryhmä kyselyn Pythonilla ja IDLEllä. Tekemällä opitaan hauskalla tavalla ymmärtämään tietokoneen toimintaa, tietojenkäsittelyä ja ohjelmointia.

Tarmo Toikkanen kertoi Tekes-projektissa kehitetystä Square1-konseptista, itse tehtyjen tietokoneiden käytöstä opetuksessa. Edullinen, itse muokattu ja kehitetty laite tuntuu toisella tavoin omalta kuin valmiina annettu. Laitteella voi tehdä jotain, mutta ei kaikkea mahdollista, ei surffata verkkoyhteisöissä eikä tentissä hakea tietoa netistä.

Keskustelussa kysyttiin, pitäisikö kaikkien ohjelmoida, ja keskusteltiin ohjelmointikielten ja -ympäristöjen kehittymisestä.

Lopuksi

Seminaaritilassa kiersivät ToMuT-hankkeen  julkaisu Tietoyhteiskuntakehityksen strateginen johtajuus kouluissa ja opetustoimessa, Opetusalan eettisen neuvottelukunnnan julkaisu Tykkää tästä! – Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa sekä esitteet IT-kouluttajien kattojärjestöstä Tietotekniikan liitosta, joka juhlii kuutta vuosikymmentään kehityksen aallonharjalla.

Perjantai-iltana nautimme Händelin Julius Caesarista suomalaisten arkkitehtien Wivi Lönnin jaArmas Lindgrenin suunnittelemassa Estonia-teatterissa ja herkuttelimme Must Lampaassa jaBalthasarissa. Lauantaina tutustuimme hotelli Virun ylimmän kerroksen KGB-museoon ja sen parvekkeilta avautuviin huikeisiin näkymiin yli Tallinnan ja meren pitkälle horisonttiin.

Eija Kalliala
SoMy-koordinointihanke

Kuva via Fli