Olemme työstäneet tämän syksyn pientä pyöräilyturvallisuusvideota 2-3.luokkalaisten kanssa Raahessa Honganpalon koululla. Projekti yllätti työläydellään ja hitaudellaan, mutta lopussa kiitos seisoo. Iso joukko oppilaita sai syväluotauksen turvalliseen pyörällä liikkumiseen ja kypärän säätämiseen. He myös tietävät nyt millaisia vaiheita pienen videon tai elokuvan tekemiseen liittyy. Myös välineet pysyvät jo sen verran hanskassa, että videoiden kuvaaminen onnistuu.

Taitoradalla sai olla kieli keskellä suuta.

Kokonaisuuteen kuului myös liikenneturvallisuusteemapäivä, jossa oppilaat tarkistivat pyöränsä turvavarusteet ja harjoittelivat pyöräilyä taitoradalla. Mukana oli myös Liikenneturvan kouluttaja, jonka luentoa pääsivät Skypen avulla seuraamaan myös Virtuaalimatka maailman ympäri -hankkeessa mukana olevat Vihannin koulujen luokat.

Videoprojektissa toteutuivat motivoiva opiskelu, yhteistoiminnallinen opiskelu, yhteistoiminnallinen, tieto- ja viestintätekniikan taidot sekä isommat oppimiskokonaisuudet. Nämä kaikki tukevat tulevan opetussuunnitelman arvopohjaa. Olemme siis aikaamme edellä!

Aluksi opiskelimme luokassa esimerkiksi kypärän päähän säätämistä ja kirjoitimme samalla tärkeitä pointteja ylös. Sitten muutimme nämä ”tärpit” käsikirjoitukseksi ja mietimme, mikä olisi hyvä kohtausjärjestys.

Ensin yritimme tehdä videointeja samaan aikaan yli 40 oppilaan kanssa, mutta totesimme pian, että odotteluajat venyvät liian suuriksi. Niinpä aloimme kuvata kohtauksia pienemmissä ryhmissä. Tällöin varsinainen tekemisen riemu alkoi löytyä lapsista, kun koko ajan pääsi osallistumaan aktiivisesti toimintaan.

Pienryhmätyöskentelyssä oli hienoa myös se, että toinen ryhmä ei tiennyt juurikaan, mitä joku toinen porukka oli saanut aikaiseksi. Niinpä lopullisen videon katsominen oli jännittävää, kun kaikki pienet kohtaukset oli yhdistetty sujuvasti jatkumoksi.Editointivaiheeseen emme voineet ottaa lapsia mukaan, koska videokameran käyttämä tiedostomuoto ja koulun koneet eivät suostuneet yhteistyöhön ja editointi piti tehdä opettajan kotikoneella. Editointia voidaan kuitenkin harjoitella myöhemmin hieman pienempien projektien yhteydessä.

Olimme keränneet oppilaiden huoltajilta kuvausluvat, eikä kaikkia oppilaita saanut videoida. Tämä ei kuitenkaan lapsia tuntunut haittaavan, koska kuvaamisessa ja vuorosanojen lukemisessakin oli paljon tekemistä. Myös vanhemmat pitivät videosta kovasti, heistä oli hauska nähdä näin konkreettinen opiskelun tulos.

Kohtauksissa oli välillä paljon liikettä.

Opimme paljon myös valaistuksen merkityksestä.

Tässä muutama vinkki, jos suunnittelet videon tekemistä pienten oppilaiden kanssa:

– Käytä aikaa vuorosanojen harjoitteluun ja puheen oikeaan rytmittämiseen. Vuorosanat kannattaa antaa vaikka läksyksi etukäteen.

– Kohtausten kulku kannattaa selittää todella tarkasti lapsille ja vielä harjoitella ennen varsinaista videointia.

– Kannattaa jättää kohtauksen alkuun ja loppuun riittävästi tyhjää tallennusta. Tämä helpottaa todella paljon editointia.

– Oppilaat osaavat tuottaa kohtauksen itse niin, että esimerkiksi kuvaaja nyökkää lukijalle laitettuaan kameran käyntiin, jolloin näyttelijät tietävät myös aloittaa toiminnan. Tämä vaatii kuitenkin useita harjoittelukertoja, joten aikaa kannattaa varata riittävästi.

Mikko Hakkarainen, luokanopettaja
Honganpalon koulu, Raahe
VIRMA-hanke
virmahanke.wordpress.com