Opetusalan ammattilaiset kokoontuivat 22.10.2013 Minervatorille keskustelemaan verkko-opetuksesta ja MOOCseista tilaisuuteen, jonka oli järjestänyt Tekes, Helsingin yliopisto ja CICERO Learning -verkosto, ja jota moderoi Helsingin yliopiston professori Mika Seppälä.
Tilaisuuden avasivat professori Hannele Niemi Helsingin yliopistosta ja CICERO Learning -verkostosta ja Oppimisratkaisut-ohjelman päällikkö Suvi Sundqvist Tekesistä. He antoivat uuden sysäyksen verkko-opetuksen ja muun opetuksen yhteiseen kehittämiseen. Digitaalisuus on jo muuttanut muut toimialat, nyt on opetuksen vuoro. Yhdessä tuottamalla rakennamme suomalaista tulevaisuutta globaaleissa ympäristöissä.
Hannele Niemi visioi, että MOOCsit luovat uutta työtä ja tuotantoa globaalisti. Standfordissa on kymmeniätuhansia opiskelijoita, perinteisten korkeakouluopiskelijoiden lisäksi paljon muitakin. Kohta emme enää tunne opiskelijoitamme. Toki MOOCs voi olla rajattu ja suljettu.
Miksi yliopisto järjestäisi verkkokursseja? Miten kehitetään sisältöjen tuottamisen yhteistyötä? Miten otetaan huomioon oppimisprosessit? Verkkokurssien lokitiedoista saadaan analytiikkaa oppimisprosesseista ja oppijoiden sosiaalisesta navigoinnista. MOOCsit voivat sisältää automaattista palautetta tai tarjota mahdollisuuden myös vertaistuutorointiin.
MOOCsien sijaan on ruvettu puhumaan digitaalisesti välitetystä opetuksesta (Digitally Mediated Instruction DMI), josta löytyy paljon kokoavia raportteja. Oppijoille on luokkahuone- ja luentosaliopiskelun lisäksi tarjolla kansainvälisiä MOOCSeja.
Professori Lauri Malmi Aalto-yliopistosta kertoi, että jo perinteisillä ohjelmointikursseilla on ollut toistatuhatta opiskelijaa. Vähitellen osa opetuksesta siirretään verkkoon monimuotoisesti opiskeltaviksi laadukkaiksi kursseiksi, joita lähiopetus tukee.
MOOCsit ovat Aallon koulujen välisiä hankkeita, eivät yksittäisen opettajan kursseja. Jos ulkopuoliset opiskelijat haluavat opintopisteitä, he voivat rekisteröityä avoimeen yliopistoon. Onko opettajalla aikaa panostaa oikean kurssin tekemiseen? Tutkijathan voivat ammentaa sisältöjä omasta tutkimuksestaan.
Johtaja Pirjo Hiidenmaa Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniasta ehdotti, että MOOCsin sijaan puhuttaisiin yksinkertaisesti opetuksesta. Verkkovälitteisyys ja suuri opiskelijamäärä ovat vain opetuksen ominaisuuksia.
Mitä uutta MOOCsit tuovat? Tarjoavatko ne liiketoimintamahdollisuuksia kurssien tai todistusten myynnillä? MOOCsit ovat pedagogisesti kiinnostavia. Niitä voidaan käyttää korkeakouluopintojen pääsykokeena ja omien opiskelijoiden opintojen edistämisessä.
Tietotekniikka, matematiikka ja tekoäly ovat MOOCsien uranuurtajia. Korkeakoulu voi laatia MOOCsin vahvuusalueeltaan tai sitten tarjota jotain, mitä muut eivät tarjoa, kuten uskonpuhdistuksen tai skandinaavisen elokuvan historiaa. Hajallaan oleva tutkijajoukko voidaan koota kansainvälisen juridiikan tai lääketieteen MOOCsiin.
Missä on koulutuksen vaikuttavuus? Oppijat tarvitsevat tukea ja vuorovaikutusta. Monimuotoisuus tarjoaisi MOOCsin kansainvälisen levityksen ja paikalliset kohtaamiset. Nykyisillä kursseillahan oppijat perustavat satoja Facebook- ja Google plus -ryhmiä tukeakseen toisiaan.
Professori Pekka Neittaanmäki kertoi Jyväskylän yliopiston askeleista kohti digitaalista kampusta. Päätoimenpiteet ovat pedagogiikka, tilat, oppimiskeskus, infra, tutkimus ja opettajienkoulutus. Näihin kuuluvat tutkimuslähtöinen, monimuotoinen opiskelu, media- ja tiedonhallintataidot ja oppimiskeskus pilvipalveluna. Oppijalla on täppäri koulussa ja vapaa-ajalla, ja metriikka mittaa hänen etäisyyttään HOPSin ja työelämän tavoitekompetensseista.
SysTech-hanke on kehittänyt vastaavaa ympäristöä Jyväskylän normaalikoulussa. Oppilaat oppivat käyttämään sitä parissakymmenessä minuutissa eikä osittain englanninkielinen sisältö heitä hämmentänyt.
Harri Ketamo SkillPixelsistä kuvasi käsitemallien avulla lapsen oppimista. Pelissä lapsi opettaa hahmolleen matematiikkaa ja seuraa, miten hahmo onnistuu ratkaisemaan tehtäviä. Samalla saadaan tietoa lapsen oppimisesta ja voidaan auttaa lukkojen avaamisessa.
Kun pelaaja siirretään seuraavalle tasolle suorituksen nopeuden ja virheiden määrän mukaan, otetaan huomioon, että impulsiivinen lapsi voi tehdä paljon virheitä ja rauhallinen lapsi edetä hitaasti, ja silti molemmat oppivat. Tämä on sopusoinnussa Flow-teorian kanssa.
Osaamisen sormenjälki voidaan esittää graafisesti vihreillä, keltaisilla ja punaisilla alueilla. Analytiikan perusteella päätelaitteen näyttö suosittelee harjoituksia, joilla lapsi voisi paikata tietoaukkojaan, mutta ei pakota lasta mihinkään. Peleihin on lisätty itsearviointia, samoin oppijoille mahdollisuus auttaa toisiaan.
Keskustelusta poimittua
- Verkostot ovat tärkeitä, mutta onko digitaalisuus arvo sinänsä?
- Pääsemmekö materiaalipankkiajattelusta pedagogiikkaan ja organisaation oppimiseen?
- Syntyykö verkkopedagogiikasta tai MOOC-pedagogiikasta uusi tutkimusala?
- Mistä tukea verkkokurssia valmistavalle opettajalle, joka yksin puhuu tallentavalle videokameralle?
- Ovatko videokurssit hyviä vasta sitten, kun niitä kelaa nopeutettuina?
- Ovatko MOOCsien kehittäjät unohtaneet kaiken pedagogisesti hyvän ja keksivät pyörää uudestaan nopeasti suurella rahalla?
- Unohdetaanko MOOCs-huumassa oppijoiden vuorovaikutus?
- Rajoittavatko tekijänoikeudet kehitystä? Tarjoaako Creative Commons -lisenssi ratkaisua?
- Mistä toimiva oppimisalusta? Voisiko MOOCsin rakentaa Wikiopiston tai LeMillin ja sosiaalisen median vuorovaikutteisten palvelujen avulla?
- Mistä saadaan opettajille resursseja tukemaan muita opettajia ja levittämään hyviä ideoita?
Eija Kalliala
Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa SoMy -koordinointihanke
Otavan Opisto