Museoiden ja muiden muistiorganisaatioiden tehtävä on säilyttää, edistää ja tulkita ihmiskunnan jättämää perintöä. Tietoa tarvitsevat luonnollisesti tutkijat, mutta aivan kuka tahansa meistä muistakin voi joko tarvita tietoa tai olla muuten vain kiinnostunut. Museot avaavat meille väylän tulevaisuuden ymmärtämiseen menneen kautta. Onnistuuko avaus?
Nuoret mieltävät usein museot pölyisiksi paikoiksi, jossa luokkaretkeläiset velvoitetaan käymään ennen huvipuistoon pääsyä.
Mitä tekemistä museoilla ylipäätään on älykkään työn kanssa?
Paljonkin.
Museothan toteuttavat tehtäväänsä älykkäällä tavalla nykyisiä ja tulevia älykkään työn tekijöitä – lapsia ja nuoria – varten. Halutessaan museot ja muut kulttuurilaitokset voivat olla oppimisympäristöjä parhaimmillaan ja kaikkien saavutettavissa.
Valtakunnallisesti merkittävä hanke Kansallinen digitaalinen kirjasto on kuvaannollisesti saavuttanut harjakorkeutensa. Kansallisen digitaalisen kirjaston (tuttavallisesti Kdk) tehtävänä on parantaa kirjastojen, arkistojen ja museoiden sähköisten aineistojen saatavuutta ja pitkäaikaissäilytystä. Säilytyksen lisäksi mukana on siis saatavuus. Painotetaan sitä. Ensimmäinen käyttöliittymä otetaan käyttöön huhtikuussa 2012 Turun kaupunginkirjastossa. Kdk:n toteutukselta on lupa odottaa paljon myös meidän kaikkien yhteisenä oppimisympäristönä.
Euroopassa on jo Europeana, joka tarjoaa maalauksia, musiikkia, elokuvia ja kirjoja eurooppalaisista gallerioista, kirjastoista, arkistoista ja museoista. Meidän kaikkien ulottuville. Atlantin toiselta puolelta löytyy esimerkiksi Smithsonian instituutti ja sen museoiden valtavat mahdollisuudet – myös meidän käytettävissämme verkon kautta.
Mahdollisuuksia siis on, mutta riittävätkö ne?
Lasten ja nuorten tapa oppia on hyvin erilainen kuin meillä vanhemmilla. Kokoelmien löydettävyyden ja saavutettavuuden lisäksi tarvitaan mahdollisuutta yhteisölliseen , luovaan toimintaan ja omaan tuottamiseen. Lähes jokaiseen museossa olevaan teokseen liittyy tarina. Tarinoiden kertominen verkossa sanoin ja kuvin, osana esineiden esittelyä, on tärkeää. Tarinat herättävät esineet elämään. Esimerkkinä voisi käyttää Tekniikan museossa olevaa taskuhiomakonetta. Nimensä perusteella voisi olettaa, että se mahtuu taskuun. Kuvakaan ei paljasta, että esine on valtavan iso laite, joka on saanutkin nimensä sisältämistään taskuista. Pelkän esinekuvan ja nimen tai edes käyttötarkoituksenkaan perusteella todellisuus ei verkossa avaudu. Tarvitaan tarina.
Lapset osaavat kertoa tarinoita, toteuttaa ja jakaa ne teknologiaa hyväksi käyttäen. Erinomaisena esimerkkinä Renkomäen koulun viidesluokkalaisten toteuttama rsa-animaatio.
Oman tuottamisen mahdollisuudet ja määrä lisääntyvät kouluissa jatkuvasti kaikissa oppiaineissa. Annettaisiinko lapsille mahdollisuus tuottaa ja jakaa tarinoita näkemästään ja kokemastaan myös museovierailuilla? Tehdään museovierailusta aktiivinen tapahtuma sekä paikan päällä että verkossa ennen ja jälkeen vierailun.
Aitojen tarinoiden merkitys kasvaa entisestään. Niitä tarvitaan kiinnostuksen herättäjinä ja tiedon jakajina. Entisinä aikoina tarinoita kerrottiin takkatulen äärelle.
Luotaisiinko yhdessä virtuaalinen takkatuli muistiorganisaatioiden kokoelmien herättämiseksi henkiin verkossa?
(kirjoitus on julkaistu myös: http://www.alykastyo.fi/menneisyyden-ote)