Urheilupiireissä tunnetaan käsite ”Kaikki pelaa”. Sillä kuvataan periaatetta, jonka mukaan jokainen saa peliaikaa jossakin ottelun vaiheessa. Periaate on hyvä, jokainen harrastaja ansaitsee mahdollisuuden pelata, vaikka ei olisikaan huippulahjakkuus eikä pelaamisen tavoitteena ammattilaisura. Mahdollisuus pelaamiseen motivoi ja innostaa ja opettaa.

Mikä mahtaa olla tilanne oppimisessa? Jokainen pääsee kouluun, mutta tarjoutuuko jokaiselle mahdollisuus oppia itselleen parhaalla mahdollisella tavalla? Ei välttämättä.

Tiedämme hyvin, että eri ihmiset oppivat eri tavoilla. Osa oppii kuuntelemalla, osa visuaalisemmin katsomalla, osa tekemällä, osa näiden yhdistelmänä, osa hitaasti, osa nopeasti jne. Tapoja on monia ja jokaiselle on tärkeä oppia oppimaan, – löytää ikioma reitti oppimisen maailmaan.

Jokainen oppii aivan varmasti, mutta miten saisimme kaikki oivaltamaan, että oppiminen on kivaa, vaikka se vaatii joskus vaivannäköä.

Avain siihen on oppilaiden motivaatio. Koulu joutuu nykypäivänä kilpailemaan oppilaiden kiinnostuksessa kaikkien vapaa-ajan  mahdollisuuksien kanssa. Opettajan pitäisi olla  samaan aikaan yhdistelmä opasta, duudsonia, materiaalintuottajaa, paimenta, ihmemiestä ja ties kuinka monta muutakin roolia. Tehtävä ei ole helppo, kaikki apu kannattaa siis ottaa vastaan.

Mietitäänpä, mitä lapset ja nuoret tekevät vapaa-aikanaan ja yritetään löytää sieltä innostavia menetelmiä.  Nuoret  katsovat televisiota, pelaavat tietokonepelejä, viettävät aikaa kavereiden kanssa joko verkossa tai ihan livenä jossain, lukevat ja harrastavat erilaisia asioita.

Useimpien tekemisissä on yhteistä sosiaalisuus ja visuaalisuus. Hyödynnämmekö näitä asioita koulussa riittävästi?  Oppimateriaali on edelleen pääasiassa oppikirjoja, tekstiin pohjautuvaa materiaalia, ei kovinkaan visuaalista. Oppikirjojen tehtävätkin on varsin usein suunniteltu yksin tehtäviksi.

Kannattaisiko ottaa yhtenä apuvälineenä tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuudet aidosti käyttöön oppimisen tueksi?

Sosiaalinen media tarjoaa paljon mahdollisuuksia yhteistyöhön ja oppilaiden omaan tuottamiseen kirjallisesti ja visuaalisesti. Samalla harjaannutaan ja opitaan toimimaan verkossa avoimen vastuullisesti. Kaikkiin palveluihin ei tarvitse päästä heti, vaan ottaa asioita pala palalta haltuun. Videokerronnan mahdollisuudetkin ovat vielä suurelta osin käyttämättä kouluissa.

Maailmalta on viime kuukausien aikana kiirinyt paljon tietoa  ”Flipped Classroom”-ajatuksesta. Sen idea on kääntää koulun toiminta eräällä tavalla päälaelleen. Ensin tehdään kotitehtävä, sitten opetetaan asia. Oppilaat tutustuvat opittavaan asiaan ensin kotona opettajan antaman motivoivan materiaalin (videon, blogin tms) pohjalta. Koulussa asiaa käsitellään yhdessä keskustellen ja ongelmakohtia selvitellen. Meille aikuisillekin annetaan usein ennen koulutustilaisuutta ennakkotehtävä, joka toimii siltana opittavaan asiaan. Jokainen voi halutessaan tuunata menetelmästä itselleen parhaiten soveltuvan.

Tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa oppimisen mahdollisuuksia meille kaikille. Myös opettajalle. Tykätään oppimisesta!

– Kaisa Vähähyyppä

(Julkaistu alunperin Älykäs työ-blogissa http://www.alykastyo.fi/kaikki-oppii)