Lapsena usein mietin, minkä takia uusi vuosi alkaa joulun jälkeen keskellä talvea, kun silloin ei oikeasti tapahdu mitään uutta. Minusta uusi vuosi käynnistyi kesän jälkeen, kun lukuvuosi koulussa alkoi uusine opettajineen ja oppikirjoineen, jotka tuoksuivat puhtaalta ja raikkaalta. Olen edelleen samaa mieltä. Leppoisan lomailun jälkeen, voimia keränneenä ja energisenä on hauska aloittaa työt ja suunnitella tulevaa työ- tai lukuvuotta mielenkiintoisine haasteineen ja hankkeineen. Minun mielikuvissani kesän jälkeen uusi vuosi on täynnä mahdollisuuksia, ei vaikeuksia.
Tänä vuonna jatketaan uuden opetussuunnitelman rakentelua yhteistoiminnallisesti ja (toivoakseni) avarin mielin. On tärkeää jo nyt käynnistää sellaisia prosesseja, jotka uudistavat oppimista ja koulujen toimintakulttuuria niin, että olemme valmiit aloittamaan uuden opetussuunnitelman toteuttamisen kolmen vuoden kuluttua. Koska tuntijako on jo lyöty lukkoon eikä sellaisenaan tuo juurikaan mitään uutta opetuksen sisältöihin, on muutosten synnyttävä opetussuunnitelmatyön myötä.
Ilmiöpohjaisen opetuksen etujoukoissa ovat kulkeneet luonnontieteet, joissa opetusta on jo monissa kouluissa yhtenäistetty erilaisia ilmiöitä monipuolisesti tutkien. Tällaista lähestymistapaa pitäisi vahvasti tukea ja laajentaa myös humanististen aineiden puolelle. Esim. valoa ilmiönä voi lähestyä luonnontieteiden lisäksi historiallisena, kulttuurisena ja globaalina ilmiönä sekä kuvataiteen ja uskonnon näkökulmista. Opettajien ja opiskelijoiden yhteistyö ja yhdessä oppiminen kehittävät koulun yhteisöllisyyttä sekä tämän ja tulevaisuuden työelämän edellyttämiä joustavia vuorovaikutus- ja verkostoitumistaitoja.
Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus oppimisympäristönä tuovat lähes mihin tahansa ilmiöön tai oppimisen sisältöön moniulotteisuutta ja autenttisuutta. Suomalaiseen “tieteelliseen ja neutraaliin asiantuntijaopettajuuteen” ei ole kuulunut ilmiöiden tutkiminen erilaisten kulttuurien, arvojen, asenteiden ja tunteiden maailmassa. Koulutyö on nähty paljolti puurtamisena tiettyjen tiedollisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässäkin toimintakulttuuria voisi muuttaa. Voisimmeko yhdessä tehden myös juhlistaa (celebrate) oppimista? Minkälainen olisi suomalaisen koulun ”valon juhla”, jossa eri oppiaineiden ja eri opiskelijaikäluokkien yhteiset ja erilaiset lähestymistavat yhdistyvät valoelämyksinä, pimeän verhoamina mielikuvituksen piilopaikkoina sekä tieteen ja taiteen ilotulituksena?
Oppimisen iloa ja juhlaa alkaneelle lukuvuodelle!
Tiina Sarisalmi
Kirjoitus julkaistu alunperin KANSAINVÄLISYYDEN MENTORIOHJELMA -hankkeen blogissa.