Lähes jokainen meistä muistaa oman aapisensa, kannen, kuvat ja rasvatahratkin. Ensimmäinen suomalainen lapsille tarkoitettu aapiseksi luokiteltava kirja oli Yxi paras lasten tawara, vuoden  1666 katekismuksen aapisosa, jonka kirjoitti piispa Juhana Gezelius vanhempi.  Ilmeisesti tarvetta lisäosalle oli jo silloin, koska siitä julkaistiin erillinen painos jossa oli kokonaista 12 sivua.

Nykyajan aapiset ovat tuota versiota paljon koreampia, on kuvia ja värejä houkuttelemassa opintojen pariin. Kuitenkin edelleen aapinen on painettu kirja, kuten lähes kaikki muukin kouluissa käytössä oleva oppimateriaali. Verkossa olevat e-oppimateriaalit koetaan usein oppikirjan tukimateriaaliksi. Eikö asian nykypäivänä asian tulisi olla toisinpäin? Kirjan toimisi toimia ajantasaisen, vuorovaikutteisen, motivoivan ja yhdessä tekemistä tukevan e-oppimateriaalin tukena.

Olemme tilanteessa, jossa oppilaille on käytössään ja kannettavanaan kilokaupalla kirjoja. Kirjat uusiutuvat tiheään tahtiin, koska asiat muuttuvat. Kirjoja kierrätetään kuitenkin taloudellisista syistä sukupolvelta toiselle, joten niiden sisältämä tieto ei useinkaan ole kovin hyvin ajan tasalla.  Yhteen kirjaan on koottu yleensä yhden kurssin tai yhden lukukauden materiaali.

Olisiko järkevämpää toteuttaa oppimateriaali erillisinä applikaatioina, oppimisaihion tyyppisinä paloina? Niinhän me aikuisetkin ostamme sovelluksia omiin laitteisiimme. Työvälineinä monelle jo tuttuja tabletteja, sormitietokoneita hankitaan myös kouluihin eri puolella maata.

Ehkä (lähi?)tulevaisuudessa oppilas saa kirjakasan sijaan sormitietokoneen, johon on ladattu hänen tarvitsemansa oppimateriaalit. Laitteen avulla voi tarvittaessa etsiä lisämateriaalia verkosta ja käyttää kirjoja tukena. Eri -ikäisille oppijoille tarvitaan erityyppisiä joustavia ratkaisuja, mutta kyllä aapisenkin asemaa voidaan hiukan horjuttaa. Sähköisessä muodossa toteutettava aapinen (eepinen;) mahdollistaisi paljon lisätoimintoja oppimisen tueksi.

Aikanaan kollegani, historianopettaja, perusteli  tarvetta saada oppilaille uudet historiankirjat (uusia kirjoja hankittiin vuorovuosina eri oppiaineisiin), sillä että käytössä olevissa kirjoissa Neuvostoliitto on edelleen olemassa oleva valtio. Vuosi oli 1995. Perustelu oli riittävä ja sinä vuonna hän sai oppilailleen uudet kirjat. E-oppimateriaalin päivittäminen on nopeaa, jolloin tällaiset ongelmat poistuvat.

Keskeinen tarve siirtyä hyödyntämään e-oppimateriaaleja, on kuitenkin digisukupolven muuttunut tapa opiskella. Nuorten tapa käsitellä tietoa on visuaalinen, kuvien ja ikonien lukeminen ja tulkinta sekä videokerronta  on heille usein luontevampaa kuin pelkästään tekstin avulla opiskelu.

Koulun tehtävänä on tukea lasten ja nuorten oppimista, auttaa heitä löytämään omat oppimistyylinsä – auttaa heitä oppimaan miten opitaan. Henkilökohtaisten oppimaan oppimisen valmiuksien kehittäminen on tärkeää. Oppimateriaali sinänsä ei yksin ratkaise asiaa, mutta materiaalin tulee tukea erilaisia oppimistyylejä, tarjota mahdollisuuksia luoda oma oppimispolku myös etenemisvauhdin suhteen.

Sähköisessä muodossa oleva laadukas oppimateriaali tarjoaa näitä mahdollisuuksia. Sähköisen materiaalin tulee hyödyntää verkon ja vuorovaikutteisuuden tarjoamia mahdollisuuksia tehokkaasti.  Kirjan siirtäminen verkkoon sellaisenaan, ei vielä riitä.

Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee jatkossa valmiuksia työskennellä yhdessä. Kasvokkain tehtävä yhteistyö on yksi osa yhteistyötä, mutta enenevässä määrien työpaikkojen tiimien jäsenet ovat hajallaan eri puolilla maata tai maapalloa. Etätyöskentely tarvitsee myös valmiuksia, verkossa tapahtuvaa kommunikointia pitää harjoitella.

Tekemällä oppii- sanoo vanha suomalainen sananlasku. Yhdessä tekemistä oppii yhteisten haasteiden ja yhdessä ratkaistavien ongelmien avulla. Lapsille ja nuorille pelintyyppiset oppimisympäristöt ovat luonteva tapa oppia myös yhteistyötä. Tarvitsemmekin paljon lisää laadukkaita eri ikäisille suunnattuja yhdessä pelattavia oppimispelejä.

Suomessa on huippuosaajia viihdepelien tekemisessä. Mikä suomalainen peliyritys lähtee tekemään ensimmäisiä kansainvälisestikin kiinnostavia oppimispelejä?  Myös viihdepelistä voi tehdä oman oppimissovelluksensa. Ensi alkuun vaikkapa Angry Birdsistä fysiikan oppimispeli – miten olisi Rovio?

Tuliterässä hallitusohjelmassa on maaginen lause “Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä koulutuksessa vahvistetaan”. Toivottavasti tämä ei jää kuolleeksi kirjaimeksi, vaan asiaan todella panostetaan täydellä teholla. Suunnitelmat kustannusarvioineen on tehty. Tarvitaan laitteita, koulutusta ja e-oppimateriaaleja. Tässä yhteydessä voitaisiin e-oppimateriaalin arvonlisävero laskea samalle tasolle kuin painetun materiaalin, jotta materiaalit olisivat tasa-arvoisessa asemassa tältä osin.

Kehittämistyötä – älykästä – on paljon tehtäväksi kaikille –julkishallinnolle ja yrityksille –  ja onneksi työ on äärettömän mielenkiintoista.  Ryhdytäänkö hommiin?

(Artikkeli on alunperin julkaistu Älykäs työ -blogissa 21. kesäkuuta 2011)