Katsauksessa tarkastellaan etäopetusta kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella. Etäopetus on ollut pitkään vaihtoehto suoralle kasvoista kasvoihin tapahtuvalle opetukselle. Varhaisemmat järjestelmällisen etäopetuksen sovellukset löytyvät jo 1800-luvun loppupuolelta ja ensimmäinen kirjeopetuksen kansainvälinen organisaatio perustettiin niinkin aikaisin kuin vuonna 1938. Etäopetuksen muodot ovat kuitenkin kehittyneet käytettävissä olevien teknologioiden myötä. Tämän katsauksen kohteena on erityisesti tieto- ja viestintätekniikan ja tietoverkkojen kehityksen seurauksena syntynyt etäopetuksen ”uusi aalto”.

Tutkimuskirjallisuuden perusteella voidaan todeta, että aikuiskoulutuksessa ja korkeakoulutuksessa etäopetus on vakiinnuttanut asemansa yhtenä koulutuksen toteutuksen muotona, joka on käyttökelpoinen ratkaisu monissa tilanteissa, joissa perinteistä kontaktiopetusta ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista toteuttaa. Laajat tutkimukset ovat myös häivyttäneet sen pelon, että etäopetus johtaisi oppimistulosten merkittävään heikentymiseen. Korkeakoulutasolla yleisin havainto on, ettei etäopetuksen ja kontaktiopetuksen välillä ole eroja oppimistuloksissa. Myöskään yleissivistävän koulutuksen alueella meta-analyysit eivät osoita eroja kontaktiopetuksen ja etäopetuksen välillä.

On kuitenkin käynyt yhä selvemmäksi, että koko kysymys siitä, kumpi on tehokkaampaa etäopetus vai kontaktiopetus, on väärin asetettu. Molemmat opetuksen muodot ovat niin moninaisia, ettei tähän kysymykseen ole mahdollista saada yksiselitteistä vastausta. Tutkimustulosten perusteella voidaan kuitenkin nostaa esiin joitain opetuksellisia ratkaisuja, joiden on todettu vaikuttavan etäopetuksen laatuun.  Näistä tärkeimmäksi nousee aktiivinen vuorovaikutus opettajan ja opiskelijan sekä opiskelijoiden välillä. Etäopetusjärjestelyt myös edellyttävät oppilailta erilaisia valmiuksia ja taitoja verrattuna kontaktiopetukseen. Tutkimusten mukaan etäopiskelijalta edellytetään erityisesti uskoa oman toiminnan vaikuttavuuteen (minäpystyvyys), vastuunottoa omasta oppimisesta sekä itsesäätelytaitoja. Myös tieto- ja viestintätekniikan käyttötaitojen on todettu olevan yhteydessä etäkursseilla menestymiseen.

Kansainvälinen kirjallisuuskatsaus antaa tukea sille, että on järkevää ottaa käyttöön etäopetuksen tarjoamat mahdollisuudet suomalaista kouluopetusta kehitettäessä. Myös meillä on sekä tilapäisiä että pysyväisluontoisia tilanteita, joissa oppilaat eivät pääse osallistumaan normaalin kouluympäristössä tapahtuvaan opetukseen tai joissa opetuksen rikastaminen koulun ulkopuolisen opettajan antamalla opetuksella on järkevää. Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna etäopetus voi näissä tilanteissa olla erinomainen ratkaisu.

Lue koko kirjallisuuskatsaus tästä

Professori Erno Lehtinen Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitos

Erikoistutkija Minna Nummenmaa Turun yliopisto, Oppimistutkimuksen keskus