Oppimisen festareilla 7. – 8.10.2013, oppimisen innon päivillä, Finlandia-talon kongressisiipi täyttyi näyttelypisteistä, työpajoista, tietoiskuista, kalamaljoista, oppimisteknologian olohuoneesta sekä sadoista opetuksen ammattilaisista. Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa -hankkeet olivat hyvin edustettuina: SoMy-koordinointihanke järjesti tietoiskun, Kulkuri työpajan ja Mollalla oli oma näyttelypiste.

Avajaiset

Avajaisissa Ritva Viljanen Helsingin kaupungilta korosti oppijoiden kuuntelemista, harrastuksia ja perustarpeita, onnellista kotia, koulutusta ja vuorovaikutusta. Suomessa kouluvuosi ja koulupäivät ovat lyhyemmät kuin monessa muussa maassa, mutta PISA-menestystämme selittää opettajien vahva osaaminen ja muita humaanimpi koulutus.

Avajaisissa esiintyivät Vantaan ja Helsingin Tempo-orkesteri, Espoon Mainingin koulun tyttökuoro Pinkit ja Espoon Kuitinmäen koulun rytmiorkesteri KuSeSoi.

Jalkautuva etappi

Susan Kotiranta-Kettunen Rekolan koulusta kertoi Jalkautuvan etapin pilotoinnista, keinoista, joilla oppilas omista lähtökohdistaan selviää koulun arjessa. Jalkautuva etappi luo uskoa tulevaan.

Jalkautuva etappi tukee lähikouluajattelua ja sosio-konstruktiivista oppimiskäsitystä; oppijaa ei voida vain siirtää tyhjiöön paranemaan ja palauttaa sitten ryhmään, jossa samat vanhat sosiaaliset ongelmat jatkuvat. Jalkautuvassa etapissa lasta ei lähetetä pois vaan ulkopuolinen tulee nuoren omaan ympäristöön.

Yhteisöllisen koulun kehittäminen

Vesa Äyräs Koulumestarin koululta julisti, että yksinkulkemisen aika on ohi. Koulumestarin koulussa ammuta toisen intoa alas. Johtaminen on osallistavaa ja valmentavaa, tulevaisuuden taidot ovat tämän päivän taitoja.

Oppivassa koulussa tavoitteet ovat pieniä, konkreettisia toimenpiteitä, eivät kaukaisuudessa siintäviä pilvilinnoja. Konkreettiset portaat kohti tavoitetta sisältävät työntekoa tukevan organisaation, yhteiset pelisäännöt ja toiminnan jatkuvan arvioinnin. Kolmen opettajan tiimissä yksi voi selvittää mahdollista ongelmatilannetta ja kaksi muuta huolehtia muun ryhmän opettamisesta.

Tue hyvää, älä vääriä asioita! Kun opettaja alleviivasi vain oikeat vastaukset, oppijoiden tavoitteetkin muuttuivat.

Pedagoginen johtajuus

Pedagogisen johtajuuden kalamaljassa painotettiin, että pedagoginen johtaja haluaa kehittää opetusta ja luoda sitä tukevan ilmapiirin. Kokonaisvaltainen pedagogiikka on koulun tärkein asia. Edistetäänkö lasten kasvua lomautuksilla tai oppikirjavalinnoilla? Johtajuus ei lepää yksillä harteilla vaan pedagogista johtajuutta hajautetaan. Prosessi on tärkeämpi kuin produkti. Perusopetuspykälässä kuvataan hyvin pedagoginen johtajuus, lapsen kasvu ja keinot sen saavuttamiseen.

Mihin haluamme kehittää koulua? Rehtori johtaa yhteisön osaamista, opettajien työskentelyä yhdessä; hänhän tuntee opettajat ja heidän vahvuutensa. Opettaja taas tuntee oppilaat, koska on jatkuvasti heidän kanssaan. Pedagoginen johtajuus on nöyrää kuuntelua.

Lasten osallistaminen ja oikeudet

Suvianna Hakalehto-Wainio Mannerheimin Lastensuojeluliitosta kertoi lasten osallistamisesta. Lain mukaan meillä on velvollisuus ottaa huomioon lapset, jotta he pääsevät osalliseksi ja saavat mahdollisuuden vaikuttaa omaan elämäänsä.

Oppilaat ovat koulun suurin henkilöryhmä ja Suomessa on maailman parhaat opettajat. Koulussa on paremmat mahdollisuudet opettaa osallisuutta ja vaikuttamista kuin kotona. Niinpä koulussa pitäisi luoda osallistumisen edellytykset ja järjestää paikkoja osallistumiseen.

Suomen perustuslain 6 §:ssä todetaan: ”Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.” Lapsen oikeuksien sopimuksen ydinsisältö on lapsen mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ja sen huomioon ottaminen iän ja kehitystason mukaan. Opetussuunnitelman perusteiden luvussa 3.2. sanotaan: ”Oppilaalle voidaan antaa mahdollisuus osallistua oppimisympäristönsä rakentamiseen ja kehittämiseen.”

Lasten näkemyksiä pitää kunnioittaa. Heille pitää antaa kehitystasoon sopivalla tavalla informaatiota asiasta, josta heidän näkemystään odotetaan. Esimerkiksi lapsen kuvan julkaisemiseen verkossa pitäisi saada lupa sekä huoltajalta että lapselta. Oikeus tulla kuulluksi on absoluuttinen iästä riippumatta. Kun lapset pääsevät osallistumaan, he kokevat, että oikeudet myös toteutuvat käytönnössä.

Diginatiivien ja koulun kuilu

Kai Hakkarainen puhui kuilusta diginatiivien ja koulun käytäntöjen välillä. Nyt sähköiset ylioppilaskirjoitukset muuttavat koulun käytäntöjä, samoin uuden sukupolven opettajat. Diginatiivi-käsitettä kritisoidaan. Digikuilu ei ole vain sukupolvien välillä vaan myös sukupolvien sisällä.

Tietoon liittyvällä metatiedolla on edelleen merkitystä ihmisen oppimiseen. Diginuoret tekevät monia asioita samanaikaisesti, kun taas koulussa edetään lineaarisesti ja ajatellaan, että tieto on oppikirjoissa. Kuilu vähentää motivaatiota eivätkä nuoret viihdy koulussa. Oppimistulokset ovat hyvät, mutta kiinnostus uupuu. Luonnontieteitä osataan, mutta tiede ei kiinnosta.

Nicholas Carrin The Shallows nostaa esiin pinnallisen heinäsirkkamielen ja jatkuvat keskeytykset, jotka ehkäisevät syvällistä oppimista ja ehyttä ymmärrystä.

Asiantuntijuuteen ei enää tarvita pitkää koulutusta, kun osaaamista voi jalostaa verkostoissa. Kun eri lailla kokeneet verkostoituvat, kokeneemmat tukevat ja ohjaavat noviiseja. Kun ihminen kytkeytyy ja kuuluu johonkin, jakaa ja panostaa, hän saa sosiaalista tunnustusta ja kokee, että hänen panostuksellaan on oikeasti merkitystä.

Ihmisen käsitys itsestä rakentuu sosiaalisesti. Tutkiva- ja ilmiöpohjainen opiskelu tarjoaa oppijalle merkityksellisen makrokontekstin, jossa opitaan tavoitteellisesti luomalla tietoa vuorovaikutuksessa. Moninaisuus voittaa kyvykkyyden. Moninaisessa ryhmässä voidaan yhdessä löytää kekseliäitä ratkaisuja ja laajentaa oppimisen kohdetta.

Perinteisistä, yksinkertaisista, suljetuista oppikirjatehtävistä päästään tietotyön monimutkaisiin avoimiin ongelmiin, jatkuvaan palautteeseen ja iteraatioon, tenttiin lukemisesta työskentelyyn tietotyön ryhmissä, tiedon sisällön painottamisesta tiedonmuodostusprosessin painottamiseen.

Opettaja on ilmiöpohjaisen kokeilun ja tutkimisen sydän. Siispä: koko opettajayhteisö mukaan juurruttamaan tekemisen kulttuuria kouluihin!

Lukudiplomit

Lea Kuusirati, Katariina Lauronen ja Tiina Vallo kertoivat Vantaan kaupungin lukudiplomeista, jotka löytyvät nyt verkosta suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Esikoululaisille on oma satudiplomi. Puettava Dragonaattori tuo lukudiplomisivustolle pelillisyyttä.

Tilaisuuteen osallistuneista vain harvat olivat kuulleet nörttivideoista, kun taas nuorista lähes kaikki olisivat ne tunteneet. Aleksi Delikouras kannustaa videoillaan nuoria tarinoiden pariin ilmaisemaan itseään.

Kirjaston palvelut löytyvät myös Vantaan kaupungin Fronterista, jonne kaikilla oppilailla ja opettajilla on tunnukset. Esimerkiksi toisen asteen oppilaat opiskelevat lukudiplomia pääasiassa Fronterissa, jonne kirjasto on tuottanut vuorovaikutteista taustamateriaalia, vinkkivideoita ja rasti ruutuun -testejä, joiden kysymyksiä oppilaat ovat lukemastaan itse keksineet.

Kulttuuritietoinen koulu

Tiistain kalamaljassa keskusteltiin kulttuuritietoisesta koulusta. Mukana oli teologeja, vapaa-ajattelijoita, juutalaisia, islamilaisia, saamelaisia, afganistalaisia sekä virolaisten, vammaisten ja sukupuolivähemmistöjen edustajia.

Miten opettajat toimivat kulttuuritietoisessa koulussa? Saavatko nuoret olla koulussa omana itsenään? Eri tavoin vammaisilla pitäisi olla esteetön pääsy koulurakennuksiin ja oppimateriaaleihin. Moninaisuuden pitäisi näkyä myös oppimateriaaleissa.

Suomessa ei osata kertoa koulujärjestelmästämme riittävästi. Virossa on totuttu siihen, että opettaja vastaa oppimisesta. Niinpä virolaiset nuoret kokevat, että suomalaisen koulun vapaudessa opettaja ei kanna vastuuta oppijoiden oppimisesta.

Hyvä elämä ja hyvä koulu liittyvät kulttuuriin. Koulun pitäisi kunnioittaa yksilöä.

Sosiaalisen median taitoja

Petri Ahokas Dramaforumista kertoi netiketin ja sosiaalisen median taitojen opettamisesta esi- ja alakouluikäisille. Miten netissä käyttäydytään? Moni kirjoittaa nettiin sellaista, mitä ei sanoisi kasvokkain toiselle. Petran planeetta -virtuaalikoulussa oppilaat oppivat luovuutta, kriittistä ajattelua, viestintää ja yhteistyötä.

Oppilailla on usein paremmat laitteet kuin koululla. Jos omia laitteita käytetään opiskelussa BYOD-periaatteella, millä ehdoin ja miten kyseisiä laitteita kytketään koulun verkkoon. Oppilaat toki osaavat käyttää laitteitaan, mutta käyttötaidot voivat olla sirpaleisia. Niitä on ehkä hankittu hupikulutuksella, mutta ongelmatilanteessa nuori saattaa vain hakata samaa nappia ihmetellen, miksei mitään tapahdu.

Sosiaalinen media yleissivistävässä opetuksessa

Ville Venäläinen, Eija Kalliala ja Juha Paananen SoMy-koordinointihankkeesta esittelivät sosiaalisen median käyttöä opetuksessa eri puolilla Suomea.

Kerroimme Opetushallituksen koordinointihankkeista, sosiaalisen median kehittämishankkeista, oppijoiden autonomisuudesta, SOOCista ja luokkablogin aloittamista.

Sosiaalisen median mahdollisuudet ja käyttö ovat muuttuneet neljässä vuodessa nopeasti: täppärit ja älypuhelimet ovat tuoneet tekniikan tavallisiin luokkiin ja vapauttaneet oppimisen ulos luokasta. Ilmiöpohjainen oppiminen, yhdessä tekeminen ja oppilaitosten yhteistyö ovat lisääntyneet. Oppijat tuottavat itse videoita ja animaatioita ja kirjoittavat luokkablogia. Olennaista onkin, että sosiaalinen media tuo oppijoiden tekemisen näkyväksi.

Ajattelun oppiminen ja työstä innostuminen

Päätösluennossaan Lauri Järvilehto Filosofian Akatemiasta pohti ajattelun oppimista ja työstä innostumista. Päässä kannattaa pitää se, mitä tarvitsee työssään, muun voi pitää kirjastossa.

Mihaly Csikszentmihalyi toteaa teoksessaan Beyond Boredom and Anxiety: Experiencing Flow in Work and Play vuodelta 1975, että jos oppiminen ei ole liian tylsää eikä liian vaikeaa, niin lapset ohjautuvat automaattisesti flow-tilaan. Jos tehtävä on liian vaikea, lapsi pyytää oitis apua. Vaatimustaso pitäisikin tasapainottaa taitojen mukaiseksi. Oppiminen on innostuksen ja altistuksen funktio. Nelivuotiaana lukemaan ja laskemaan oppinut Steve Jobs pitkästyi koulussa ja käyttäytyi kuin pieni hirviö – kunnes joku keksi antaa hänelle lisätehtäviä.

Ihmisen pitäisi löytää kutsumustyönsä. Hän innostuu saadessaan työskennellä vailla ulkoista pakkoa. Tyhmiä ja fiksuja ihmisiä ei ole, on vain tyhmiä ja fiksuja tapoja toimia. Jokaisella on kutsumus tehdä jotain, mistä on hyötyä muille ihmisille. Elämä olisi helpompaa, jos voisi tehdä sitä, missä on hyvä, ja pyytää sitten toista auttamaan.

Eija Kalliala
Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa (SoMy) -koordinointihanke
Otavan Opisto