Opettaja, jos koulutyö tuntuu jossain vaiheessa lukuvuotta tasaiselta puurtamiselta, kannattaa aloittaa oppimiskokeilu. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijatohtori Olli Vesterinen kehottaa irtautumaan koulukirjoista ja lähtemään oppilaiden kanssa koulurakennuksesta ulos tuulettumaan.
Mistä on kyse:
Tulevaisuudessa tarvitaan sellaista tietotaitoa, joka tukee kykyä toimia muuttuvassa yhteiskunnassa. Tutkijatohtori Olli Vesterisen mielestä osallistavaan ja kaikkialla tapahtuvaan oppimiseen kannattaa panostaa koulussa.
Haaste:
Opettajuuden muutos. Miten opettaja omaksuu muuttuvat työtavat?
Ratkaisu:
Vaikka oppiminen viedään uusiin ympäristöihin ja mukaan otetaan ulkopuolisia tahoja, opettajan asema on vahva yhteistyön pedagogisena johtajana.
Vesterinen on Koulu Kaikkialla -hankkeessa päässyt tutustumaan aitiopaikalta moniin luoviin ja toiminnallisiin opetusmenetelmiin, joilla opettajat toteuttavat opetussuunnitelmaa. Näissä oppimiskokeiluissa rikotaan vahvasti oppimisen perinteistä mallia, joka perustuu oppilaan asioiden omaksumiseen pulpetin ääressä istuen.
Oppikirjoista ja luokkahuoneesta irtautuminen tuovat oppimiseen monipuolisuutta. Opettaja voi ehdottaa siirtämään kirjat silloin tällöin syrjään ja haastaa oppilaat tutkimaan käsiteltävää asiaa yhteistoiminnallisesti. Samalla hän voi häivyttää koulun ja vapaa-ajan rajaa valitsemalla oppilaille omia työskentelytapoja. Kouluajan ulkopuolella lapset ja nuoret esimerkiksi pelaavat, leikkivät ja tekevät videoita.
On haasteellista laajentaa oppimista koulun ulkopuolelle, mutta sellaiseen toimintaan avautuu mahdollisuudet koulua ympäröivien sidosryhmien kanssa. Koulun läheltä saattaa sijaita esimerkiksi museo tai kirjasto, joista löytyy mainioita oppimissisältöjä ja -ympäristöjä. Vierailu paloasemalla, maatilalla tai kirkossa tarjoaa mahdollisuuden syventää käsiteltävää aihetta monin tavoin. Tällainen yhteistoiminta tulee kuitenkin suunnitella huolella, jotta saavutetaan pedagogista lisäarvoa.
Varmuutta yhteistyöhön saa opetussuunnitelmasta
Helsingissä järjestettiin tammikuussa Educa-messut. Messualueelle oli pystyttänyt kojuja yli kolmesataa näytteilleasettajaa. Monet niistä tarjoavat käytännönläheistä toimintaa oppilaille. Vaikuttaa, että vaihtoehtoja on runsaasti, joten millä tavalla opettaja onnistuu valitsemaan sopivia yhteistyökumppaneita?
Vesterisen mielestä opettajan on hyvä pysähtyä pohtimaan, millainen yhteistyö sopii kulloinkin parhaiten yksiin opetussuunnitelman kanssa. Opettajan rooli on tärkeä pedagogisessa yhteistyössä ja juuri opetussuunnitelman avulla hän pystyy perustelemaan tekemiään valintoja.
”Opettajan tehtävä on miettiä ennen kaikkea pedagogisia kokonaisuuksia. Opettajan kannattaa kysyä itseltään, mitä ollaan oppimassa ja onko kokonaisuuden näkökulmasta merkitystä sillä, että tehdään käynti johonkin”, Vesterinen toteaa.
Oppimisen tulevaisuutta
Kun opettaja osaa soveltaa opetussuunnitelmaa siten, että pystyy ottamaan etäisyyttä oppikirjaan ja luokkatilaan, on mahdollista kartuttaa monipuolisesti oppilaiden tulevaisuudessa tarvitsemia tietotaitoja. Vesterinen korostaa, että oppimisen on rakennuttava tulevaisuudessa jollain muulla tavalla kuin neljän seinän sisälle. Hän viittaa muun muassa Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen raporttiin, jossa arvioidaan, että joka kolmas ammatti katoaa Suomessa seuraavan kahden vuosikymmenen aikana. Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa tarvitaan valmiudet jatkuvalle oppimiselle.
”Loppujen lopuksi oppilaat tarvitsevat koulusta eväitä oppiakseen lisää muissa toimissa ja ympäristöissä”, Vesterinen kiteyttää.
Täydennyskoulutukseen on usein hankala osallistua
Kun työtavat muuttuvat, myös ammattiosaamista pitää päivittää. Opettajien mahdollisuudet osallistua täydennyskoulutuksiin eivät kuitenkaan välttämättä riipu opettajan omasta innokkuudesta.
Vuodenvaihteessa järjestetyissä opettajuuden muutosta käsitelleissä OPS-teemahautomoissa opetusneuvos Elisa Helin kiinnitti puheenvuoroissaan huomiota Opetushallituksen Opettajat Suomessa 2013 -raportin tuloksiin. Raportti kertoo, että vain 14,5 prosentilla opettajista on henkilökohtainen koulutus- ja kehittämissuunnitelma ja viidesosa opettajista ei osallistunut vuonna 2012 täydennyskoulutukseen lainkaan.
Selvityksissä ilmeni, että vähäinen osallistuminen johtuu osittain opetuksen järjestäjän heikentyneestä taloustilanteesta. Esimerkiksi sijais- ja matkakuluja ei ole voitu korvata. Muita syitä ovat oman alueen koulutustarjonnan vähäisyys ja pitkät välimatkat koulutuksiin.
Opettajat kehittävät ammattitaitoaan mielellään yhdessä
Tammikuussa 2015 julkaistussa Opettajien henkilöstökoulutuksen Osaava-ohjelman väliarvioinnissa opettajat arvioivat täydennyskoulutusten parhaaksi puoleksi mahdollisuuden keskustella, vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia kollegoiden kanssa.
Vesterisen mielestä opettaja pystyy kehittämään ammattitaitoaan muuallakin kuin täydennyskoulutuksissa. Kun opettajat suunnittelevat ja toteuttavat omia opetuskokeilujaan, niistä saadut kokemukset kannattaa kertoa opettajanhuoneen lisäksi erilaisissa sosiaalisen median verkostoissa. Tiedon jakaminen tukee ja lisää opettajien osaamista ja ammatillista kehitystä. On pyrittävä yhä enemmän yhteistyöhön ylittämällä koulun rajat – kuten myös oppilaat ohjataan tekemään.
Hyödynnä sosiaalista mediaa ammatillisessa kehittymisessäsi. Esimerkiksi Facebookissa Oppimisen vallankumous, Oppimisen tulevaisuus ja Tieto-ja viestintätekniikka opetuksessa/ICT in Education -ryhmät ovat opettajien kohtaamispaikkoja. Tutustu myös alle listattuihin opetuskokeiluihin, joissa korostuu oppilaiden oma aktiivisuus:
Mikkelissä Rantakylän yhtenäiskoulun viides luokka tekee oppimateriaaliansa itse eri menetelmin opettaja Mari Muinosen johdolla. Yksi tapa on videoiden tekeminen.
Toisilta oppimisen tapahtumia on järjestetty eri kouluissa. Näissä oppilaat toimivat opettajina.
Hämeenlinnassa Kirkonkulman koulun opettaja Sami Heino esittelee kokemuksiaan käänteisestä opetuksesta.
Jos etsit tapoja irrottautua oppikirjoista ja luokkahuoneen rajoista, tilaa koulullesi Koulu Kaikkialla -hankkeen Oppimisfestivaali.