Kansallista Matematiikan päivää vietetään 22.10. Tarkoituksena on tuoda matematiikkaa tavallisen ihmisen arkipäivään. Matematiikka voi olla hauskaa ja inspiroivaa puuhaa siinä missä ristikot, facebook-testit, käsityöt tai sudokut. Päivän kunniaksi matematiikan päivän koordinaattori oikoo matematiikkaan liittyviä harhakäsityksiä ja negatiivista suhtautumista.
Matematiikan opettaja, väitöskirjatutkija ja matematiikan päivän koordinaattori Laura Tuohilampi tietää, kuinka oppilaat, etenkin tytöt, saadaan innostumaan matematiikasta. Yhä edelleen väärin kuvitellaan, että tytöt olisivat vähemmän lahjakkaita matematiikassa kuin pojat. Tuohilampi tutki väitöksessään matematiikan näkökulmasta sitä, kuinka oppilaan itseluottamus, innostus ja motivaatio muuttuvat yhdeksän peruskouluvuoden aikana.
Mitä myyttejä mielestäsi liittyy matematiikkaan?
— Se, että matikka on mahdotonta jopa perustasolla, ja että tulee olla synnynnäisesti lahjakas pystyäkseen siihen. Se, että tulisi olla poika voidakseen oppia matematiikkaa ja samalla, että matemaattisesti vahva poika ei tarvitsisi sinnikkyyteen, vuorovaikutukseen ja epäonnistumiseen liittyvää harjoittelua.
Mitä toivot erityisesti aivan normaalia arkeaan viettävän henkilön oivaltavan matematiikan päivänä?
Ennen kaikkea sen, että matematiikka rajautuu pois elämästä ainoastaan jos itse rajaa sen ulos. Matematiikassa ei ole mitään dramaattisempaa kuin missä tahansa muussa taidossa. Jokainen voi oppia sitä: jotkut nopeammin, toiset hitaammin, jotkut menevät pidemmälle, toiset eivät. Mutta jokainen voi kehittyä paremmaksi suhteessa aiempaan osaamiseensa. Kaikkein vahingollisinta on voivotella matematiikan vaikeutta esimerkiksi omille lapsille. Pahimmassa tapauksessa sillä tavalla estää omaa jälkikasvua hyödyntämästä omia resurssejaan.
Matematiikan päivänä lasketaan liikkeelle Aivojen herätyssetti. Se löytyy 22.10 klo 6.30 Facebookista, Twitteristä ja Instagramista hashtagilla #aivothereille.
Millä tavalla saat opettajana oppilaat innostumaan matematiikasta?
— Ensin täytyy rikkoa jää, eli esimerkiksi tiettyjen kertomusten avulla saan oppilaat huomaamaan, että ymmärrän heidän mahdolliset vaikeutensa, sekä sen, että heille on itse asiassa täysin mahdollista oppia matematiikkaa mistä tahansa aiemmista vaikeuksista huolimatta. Sisältöjä opittaessa pidän aina huolen, että hyödynnän jotakin koukuttavaa — jotakin, joka herättää kiinnostuksen kenellä hyvänsä. Käytän myös paljon huumoria ja laitan itseni likoon. Kun oppilaat sitten ovat avoimia ja kiinnostuneita, panostan siihen, että asiaa lähestytään sellaisesta suunnasta, josta siihen pääsee kiinni. Asiat täytyy esittää selvästi ja konkreettisesti, niitä tulee osata selittää monenlaisin tavoin ja mielikuvin, ja oppilaita täytyy jaksaa auttaa ja tukea niin pitkään, että he oivaltavat asian. Pikku hiljaa he pystyvät toimimaan itsenäisesti, ja yllättävät itsensäkin huomatessaan pitävänsä matematiikasta.
Tuohilammen väitös käsittelee matematiikan näkökulmasta sitä, kuinka esimerkiksi oppilaan itseluottamus ja motivaatio muuttuvat peruskoulun aikana. Videolla hän esittelee tutkimuksen tuloksia ja keinoja, joilla opettaja saa oppilaat suhtautumaan oppimiseen positiivisemmin.